Meillä kasvetaan hienosti. Pupu syö, nukkuu ja leikkii. Etenkin syö. Kaikki ruoka menee, ei nirsoile mistään. Pääosin syö tietysti heinää ja hiukan pellettiä, mutta myös pihan antimet ja herkut kelpaavat. Pupu nukkuu aamupäivät ja on virkeimmillään illalla ja välillä yölläkin. Toisinaan joutuu hiukan rauhoittelemaan, kun riehaantuu yöaikaan. Pupulla on oma huone, jossa saa olla vapaana ja suosikkipaikaksi onkin paljastunut piirongin alunen, jossa mielellään lekottelee ja piileskelee. Valjastreeni on aloitettu ja pihallakin jo käväisty, sekä sisätiloissa treenailtu. 

Luonteeltaan hän on utelias, mutta arka. En näin pienenä ole antanut koskea vapaaehtoisesti. Syliin otettaessa rauhoittuu kuitenkin nopeasti, että saadaan turkki harjattua takuttomaksi. Eilen antoi ensimmäisen kerran silittää spontaanisti ilman, että perääntyy. Pikku hiljaa harjoitellaan… Ei itse vielä pyri syliin tai tule lattialla nuuskimaan. Katselee mielummin kauempaa. Sormia tosin tykkää nuuskia, josko niissä vaikka olisi ruokaa tarjolla.

Siivottavaa riittää papanoiden muodossa, mutta osaa jo käyttää vessalaatikkoa. Heinät levittelee pitkin ja poikin, samoin välillä kaataa pellettikupin, etenkin tyhjän. Juo kuin hevonen. Tykkää heittäytyä häkissä kyljelleen makaamaan. Nukkuu toinen korva pystyssä, vaikka on luppakorvaista rotua. Veikeä olento ja meille jo niin rakas.