Kuten olen blogissani aiemminkin maininnut, kärsin sekä paniikkihäiriöstä että ärtyneestä suolistosta eli IBS:stä. On mahdollista, että paniikkihäiriö on aiheuttanut osittain suoliston ärtymisen, mutta molempia sairauksia löytyy myös suvustani.Enivei. Olen viime aikoina voinut todella hyvin ja siksi järkytys olikin suuri, kun oireet palasivat kahta kauheampana kesäreissussa. 

Ensinnäkin, syön ja juon tällä hetkellä lähes kaikkea, lukuunottamatta kahvia ja alkoholia. Suolistoni kannalta olisi hyväksi siirtyä FODMAP-ruokavalioon, mutten ole sitä vielä tehnyt, kun oireet ovat olleet hallittavissa. Paniikkihäiriöön syön lääkettä, mutten tiedä miten hyvin se itseasiassa auttaa. Ainakin kohtausten määrä on vähentynyt.

Kesäreissussa poistuin mukavuusalueeltani kotisohvalta ihmisten ilmoille perheen ja ystävien pariin. Moinen uhkarohkea toiminta on omiaan vaikuttamaan siihen, että jännitys kasvaa. Lisäksi kyläillessä tulee kuin huomaamatta syötyä valtavia määriä erilaisia herkkuja, etenkin niitä, jotka eivät sopisi ruokavaliooni. Toisinaan vatsa ja pää kestävät, toisinaan eivät. 

Ongelmana on noidankehäefekti, jossa paniikkihäiriön mukanaan tuoma jännitys aiheuttaa vatsaoireita, jotka puolestaan aiheuttavat yltyvää paniikkia. Toinen ruokkii toista. Viime aikoina olen huomannut myös, että vaikka pää pysyy kunnossa, suolisto oireilee silti. FODMAP-ruokavaliossa vältellään laktoosia, viljatuotteita, sokereita, turvotusta aiheuttavia elintarvikkeita. Yksi syy sille, etten ole moiseen vielä ryhtynyt onkin se, että koen valikoiman jäävän todella suppeaksi. Viljat täytyisi osata korvata qvinoalla ja vehnäjauhoa tuntuu olevan ihan liian monessa paikassa. Myös sokereiden (kaikkien -oli päätteisten aineiden) välttely tietää päänvaivaa. 

Kesäreissuni aikaansai kuitenkin sen, että kaivoin ravintosuositukset taas esiin. Jääkaapin ovessa on lista asioista, joita saan syödä. Jokainen askel ruokavaliomuutosta kohti on plussaa. Vaikkei se edes takaa parempaa oloa.