Ennen kaikki oli… -haaste osa 5: Nettitreffinaisella käy mäihä
17.7.2010
Ostan itseni ulos yhteisvastuullisesta lainasta. Otan mukaani vain Oulusta tuomani tavarat ja vaatteet, enkä katso taakse. Pääsen omaan asuntoon. Henkäisen.
Ja seuraavina viikkoina itsellinen nainen ottaa muutaman shotin. Huolehtii vain omasta heräämisestään. Tekee ruokaa vain itselleen. Ja hymyilee.
Olen kolmikymppinen ja vielä yksin. Kamalaa. Olen kolmikymppinen ja taas yksin. Mahtavaa!
Lauantaina 17.7. olen asunut reilun kuukauden omillani. Käyn nettitreffeillä, lähinnä kai siksi, että saan tekosyyn valittaa, ettei hyviä miehiä ole missään. Deitti-ilmoitukseni sato ei varsinaisesti rynni kumoamaan tätä väittämääni, ja dokumentoin saamiani viestejä blogiini:
”hei neiti, ootko seuraa vailla *hymiö- ja välimerkkilegioona*” – no en toki, haen täältä motherfucking treffipalstalta vinkeitä visuaalisia elämyksiä ja käyn klikkailemassa mainosbannereita.
”hei, olen terve ja hyvintoimeentuleva mies porvoosta. kuvan saat pyytämällä. ”henkilökohtaisemmankin” kuvan *wink*. olen oikeasti 41-vuotias, profiilissani on väärä ikä” – what-what-whaaat?
”hei olen 56-vuotias maanviljelijä varkaudesta. lähdekkö kanssani tallinnanristeilylle. ja kun minä pyydän, minä maksan.” – ja minä kun luulin, että ritarillisuus on kuollut.
”hei, et sinä taida minusta kiinnostua, ja parempaa seuraa löytyy livenäkin. eihän täällä netissä ole kuin kummajaisia.” – ah, viestin tarkoituksena oli siis ilmeisesti tarkistaa, että osaat vielä kirjoittaa. kummajaisuudestasi huolimatta. gg.
dramaattinen deittiviestitrilogia. ensimmäinen viesti:
”moi seksikäs, mita kuuluu?”
menee viisi minuuttia
”moi, saitko viestini. mitä kuuluu. olen ok näköinen terve mies.”
menee viisi minuuttia
”leuhka lehmä, et vastannut. et sinä ikinä ketään löydä ja kaikki haaveesi ovat merkityksetöntä, epärealistista kuraa” – ota mut nyt.
vaihdetaan toisinaan lievästi sarkastisen veemäistä aivokudosta ilmapäähän ja isoihin tisseihin.
Tänään ei kuitenkaan ole vuorossa nettideittejä, tänään vietetään minimuotoista Tampere-Seinäjoki -blogimiittiä Sorsapuistossa.
”blogimiitit. ne on sellaisia, jossa yhteisen harrastuksen kautta tavataan uusia ihmisiä ja verkostoidutaan asiallisen henkevän kenkä- ja fäsönkeskustelun ohessa joskus kaukaakin saapuneiden ennaltatuntemattomien bloggaritoverien kanssa. niinkun näin.”
Ja erityisesti sen jatkoja:
”tai sitten mennään vanhojen likaisten naisten superhoropossella järkkyhikiseen rokkiräkälään olemaan tosi ässiä ja puhumaan miesjutuista, hevistä, juustohampurilaisista ja muista elämän vaihtelevankokoisista hienouksista. ja seuraavina päivinä (jos nyt ei viikkoina) kyllästytetään kaikki ei-paikallaolleet omasta mielestä tosi legendaarisilla sisäpiirijutuilla miesjutuista, hevistä ja juustohampurilaisista.”
Ja sitten, tasan viikkoa myöhemmin, tapaan parhausmiehen. Enkä päästä siitä irti.
Osa 1: Maailman keski-ikäisin parikymppinen
Osa 2: On mulla persoonallisuus, kato vaikka!
Osa 3: Onneksi olin tyylibloggaaja enkä ihmissuhdesellainen
Osa 4: Kaikki parisuhteet eivät vanhene kuin viini