Eli näillä: sekä jollain, joka vielä eilen oli reilut 600 grammaa irtokarkkia (may they rest in peace). Viime kerran katastrofista opittuna: tahdon siis limaiset hirviöni avaruudessa, en Talentin välijuontajina.

Toiveikkaille tuotan pettymyksen heti alkuun, kyse on siis HIUKSISTA. Mutta muillekin kuin minulle, jotka ovat ns. ”not quite there yet” hiusosastollaan, tässäpä muutama kätevä arkipäivän niksi kriisistä selviämiseen. Tai ainakin sen peittämiseen, joka on lähes sama asia. 1)Loisiminen. Kyllä, se on aitoa omaa hiustani. Itselläs on ylimääräiset silmät. Ja maukuva ääni. Miinuspuolena kynnenjäljet kaula-poski-akselilla.   […]

Akuutti ja pistemäinen idiotismi voi yllättää kenet tahansa iskiessään ns. omaan nilkkaan. Tänään se yllätti minut varsin moninaisin tavoin: Yritin päästä kotiavaimilla työpaikan alaovesta sisään, työpaikan avain on magneettilätkä ja alaovi ei ollut edes lukossa. Kaadoin kahvimaidot PepsiMaxiin. Kirjoitin tarjousdokumenttiin joka kerta projektityhmä, kun piti kirjoittaa projektiryhmä. Kotona huomasin teeveestä tulevan mm. ”Jamie Oliverin entiset […]

Täysin kuvitteellinen ehdotus 1: Leikkaa spontaani otsatukka! Ite! Yst. terv. nykyään tukkateknisesti varsin pätevä viides beatle Oman itseni blogistalkkaus kertoo, että edellisen kerran ite-osasin-kato-otsis on itseaiheutettu 2. tammikuuta 2009. Että oli se jo aikakin. Ja lopetuslause on edelleen ajankohtainen: että eipähän ollut yhtään tyhmästi tai varsinkaan lyhytnäköisesti tehty. Eipä.

Nyt kun kaikenmaailman sänkytouhuihin liittyvä eheytyspelleily on taas tapetilla, ajattelin ehdotella uskonkunnille vähän uusia uria sille toiminnalle, ettei menisi niin hemmetin yksioikoiseksi sekin toiminta. Maanantait voisi eheyttää sunnuntaiksi. Sadekelit voisi eheyttää kirkkaiksi syyspäiviksi. Tuskatyöpäivän voisi eheyttää iltapäiväksi pomppulinnassa lakujätskiä syöden. Arkipäivän voisi eheyttää palkkapäiväksi. Hienot uudet korkokengät voisi eheyttää kävelykelpoiseksi. Karkin voisi eheyttää lihaksiakasvattavaksi. Että […]

Kotiviikonlopun teeveetarjonta on suorastaan jäätävä. Miksi ihmeessä ”kokoperheenohjelma” tarkoittaa vammauttavan aivokuollutta, kokoperheen zombieilleko näitä tehdään? Miten ja missä ja miksi kukaan haluaa katsoa kankaanpääläistä random-raimoa esittämässä väkinäistä versiotaan jostain Pate Mustajärven tekemästä (ellei siis ole ko. raimon pahin vihamies), tai vielä parempaa, hänen leikki-ikäistä lastaan tekemässä samaa rumissa lappuhaalareissa ja mätsäävissä neonvärisissä asusteissa? Tai no, […]

Sopivasti huonon elokuvan valinta on oma tarkastihiottu taiteen- ja taistelulajinsa. Tarkoituksenahan on valita kasa cräppiä, joka on huonoudessaan jo suoraviivaisen viihdyttävä (ja lisäsipsien hakeminen keittiöstä ei edellytä elokuvan pausetusta), mutta ei ole kuitenkaan mieltäpuuduttavan typerä elokuvaepäsikiö tai epätyydyttävän lievästi tyritty yritys tehdä taidetta. Tässä muutamia vinkkejä hyvän huonon ja plain old huonon erottamiseen elokuvamaailmassa. Hyvässä […]

Koska olen nauttinut enemmän kuin osani boolista, käyn keskustelua, miksi Dostojevski on maailmanhistoriallisesti merkittävämpi kuin Matti Nykänen. Mielipiteitä?

Jatkaakseni hyvin alkanutta kuvia-asioista-jotka-naurattavat-minua-ääneen-lazyass-bloggaaja-teemaa: see more Failbook Samaistun. Sekä kirjoittajaan, että valaaseen.

Tänään vuorossa: selkä-släsh-olkapääkarvamekko. Behold: Nauroin. Ääneen. Tolla mekolla on kulmakarvat. Tai keskeltä haljennut peruukki. Tai olkarotat (joille kovasti haluaisin piirtää naamat). Ja jos joku edelläkävijä kokee tämän olennaiseksi osaksi syysgarderobiaan, ilmoittautukoon alla perustelujen kera.