Joulunajan mielensäpahoituskalenteri, 8. luukku

Joulukalenterit

Pakkohan se on joka vuosi ostaa. Ostaa ja pettyä.

• Tyhmät kuvalliset. Minulla internet, mihin ihmeesä tarvitsisin kuvaa jostain pellavapäisestä Hitler jugend-nuorukaisesta laskemassa mäkeä puisella kelkalla?
• Tyhmät suklaiset. Joka päivä uusi paskanmakuinen (ja luultavasti karsinogeeninen) pettymys. Tämähän on ihan kuin elämä noin muutenkin
• Hyvät suklaiset. Noin pienestä palasesta tulee vain pahalle tuulelle.
• Itsetehdyt hippikalenterit. No mahtavaa, joku luumu. Näytän siten tätä koulussa, kun kaverini leikkivät uusilla laser-aseillaan, jotka saivat superkalenteristaan.
• Yllätyskalenterit. Muovista valettu yksiosainen tunnistamaton kappale. Ei minulla ole mielikuvitusta tällaisesta iloitsemiseen, olen kasvanut MTV:n pikaviihteen varjossa.
• Mietelmäkalenterit. No carpe diem vaan sullekin.

Ja sitten kun jotenkin sattumalta löytääkin hyvän, hienon tai hauskan kalenterin, sen olemassaolon muistaa joulukuun kolme ensimmäistä päivää, jonka jälkeen sen muistaa joskus tammikuun puolessa välissä.