Käytännön biologiaa: opi tunnistamaan pahuus

Tuttavapiirissämme on kiistämätön fakta ja tunnettu tosiasia, että kissamme Risto on jotenkin pahuuden riivaama, taikka ihan vapaaehtoisesti paholaisen kätyri. Epäilen jälkimmäistä.

Milloin tyyppi ei ole pudottelemassa esineitä hyllyiltä (yksi kerrallaan) aamuyön valjetessa, syömässä muovikasseja, raapimassa  pianonjalkaa, sohvaa tai minun kenkiäkin (ja itseasiassa lähes kaikkea muuta paitsi raapimapuuta) tai ihan vaan aiheuttamassa pahennusta ja häiriötä juosten ja huutaen, se näyttää vähintäänkin siltä, että hautoo maanisinta, viheliäisintä ja väkivaltaisinta maailmanvalloitus- ja ihmiskunnanorjuutussuunnitelmaa, jota on kuunaan tunnettu.

Mutta viimeinen todisteniitti tuli kyllä tässä. Vain ja ainoastaan absoluuttinen pahuus näyttää noin herttaiselta nukkuessaan. Sitä kutsutaan luonnontieteissä suojaväriksi.

MOT.