Käytännön biologiaa: opi tunnistamaan pahuus

Tuttavapiirissämme on kiistämätön fakta ja tunnettu tosiasia, että kissamme Risto on jotenkin pahuuden riivaama, taikka ihan vapaaehtoisesti paholaisen kätyri. Epäilen jälkimmäistä.

Milloin tyyppi ei ole pudottelemassa esineitä hyllyiltä (yksi kerrallaan) aamuyön valjetessa, syömässä muovikasseja, raapimassa  pianonjalkaa, sohvaa tai minun kenkiäkin (ja itseasiassa lähes kaikkea muuta paitsi raapimapuuta) tai ihan vaan aiheuttamassa pahennusta ja häiriötä juosten ja huutaen, se näyttää vähintäänkin siltä, että hautoo maanisinta, viheliäisintä ja väkivaltaisinta maailmanvalloitus- ja ihmiskunnanorjuutussuunnitelmaa, jota on kuunaan tunnettu.

Mutta viimeinen todisteniitti tuli kyllä tässä. Vain ja ainoastaan absoluuttinen pahuus näyttää noin herttaiselta nukkuessaan. Sitä kutsutaan luonnontieteissä suojaväriksi.

suojavari.jpg

MOT.

Kommentit (7)
  1. Meillä kissan yöaktiviteetteihin kuuluu mainittu pussinpureskelun lisäksi kirjojen ”lukeminen” sängyn vieressä. Jostain syystä silti jemmailen muovipusseja joka puolelle ja lattialle kauheasti kirjoja. Kannattaa myös joskus antaa kissalle leikittäväksi semmoinen mäkkärin mukin päälle tuleva muovikansi. Voi pojat siitä kuuluu kiva ääni aamuyöstä kun kissa nuolee kokiksia siitä pois! 😀

  2. Anteeksi, en voi olla nauramatta. Luulin että meidän edesmenneet kissat Eskopena ja Harri olivat maailman noloimmat nimet kissalle, nyt voin sisällyttää Riston samaan kategoriaan. Anteeksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *