Tag: mielensäpahoituskalenteri

Joulukonvehdit Jos luulitte, että no suklaasta se ei ainakaan voi lapsellisesti nillittää, luulitte väärin. Ai miksi? No mietitäänpä: Suklaarasiat ovat ehkä passiivisaggressiivisin lahja tai vierasvieminen ikinä. ”HHheheh, näytät siltä, että sulle on suklaa ennenkin maistunut. HHehhhe.” Mikään muu lahja ei tuo hiljaisesti esiin elintapakritiikkiä ihan niin pistävästi kuin tämä. Paitsi ehkä Thighmaster. (note to self: […]

Lucia-neito Tämä nyt on varmasti hölmöin perinne missään ikinä (tai no se härkäjuoksu ehkä vetää vieläkin suuremmat pisteet). Jollekin hyväuskoiselle pikkutytölle kynttilät ja pari oksaa päähän, sairaalakaapu päälle ja lumeen marssimaan pistävän korkealta teemabiisiä laulaen. Tarkemmin ajateltuna, tämähän kuulostaa vähän samanlaiselta jutulta kuin se, kun kerroin pienenä pikkuveljelleni, että vesirokkoa ei tule, jos juoksee alasti […]

Joulukuusi Mahtavaa! Kuollut kaninpissintuoksuinen ihan aito metsäläisäelämys varisemassa hitaaseen, väistämättömään kuolemaansa olohuoneeni nurkassa. Ja minä nautin joka sekunnista. Nautin ja nauran. Yksin. Pimeässä. Mwahahahahaa. Koristelkaamme tämä elävä kuollut siis makaaberisti kaikella kiiltävällä ja naisellisella, kuten olisimme jonkun edesmenneen musikaalidiivana uransa tehneen showbisneksen lemmikkitransvestiitin hautajaisissa. Tarvitseehan sitä ihmisen kerran vuodessa olla kuusille sitä, mitä Hannibal Lecter […]

Joulukoristeet. Kiiltävät hopearimpsut. Kerrankin löydän muoviasyövän kissani oksennukset helposti. Ketjussa, etten sanoisi. Enkelit. Kas, kuollut siivekäs mutanttilapsi olohuoneessani, miten somaa. Olkiset rumuudet. Niin lapseni, kun minä olin pieni, meillä tehtiin joulukoristeetkin oljesta itse. Kyllä, oljesta. Sellaisia rumia todella surullisen monimutkaisia himmeleitä, jotka eivät esittäneet mitään, ja jos esittivät, niin korkeintaan pukkeja.  Etkö olekin iloinen, että […]

Jouluostosruuhkat Nyt on se aika, kun erityisen lähimmäisenrakkaiden ja läheisyydenkaipuisten kannattaa suunnata kauppojen aukioloaikaan kaupungille. Meidän muiden sitten ei. Esimerkiksi seuraavat ihmisstereotypiat voi ostoshurmiossaan kohdata: Erkki ja Liisa, tosi maalta, jotka pystähtyvät keskelle kulkuväylää ihmettelemään kuuluvaan ääneen elämän moninaisuutta tai leipäkonetarjousta ja katsos, itsestään rullaavat portaat. Yleensä noin 5 metriä heidän perässään hiiviskelee erittäin häpeissään […]

Joulupuuro Muistan vieläkin sen kirkassilmäisenä lapsena koetun puhtaan innostuksen, kun kuulin, että ”tänään on JOULUpuuroa”. Voi niitä visioita karkilta ja kanelilta maistuvasta palasta taivasta, tai puuroksi haudutetuista suklaalevyistä, jossa on kimalletta ja joulutähtiä. Voi vitsit, joulupuuro! Onhan se nyt pakko olla jotain erinomaista. Mutta kaikkihan tietävät, miten siinäkin taas kävi.   Joulupuuro. Se tapa opettaa […]

Joulukalenterit Pakkohan se on joka vuosi ostaa. Ostaa ja pettyä. Tyhmät kuvalliset. Minulla internet, mihin ihmeesä tarvitsisin kuvaa jostain pellavapäisestä Hitler jugend-nuorukaisesta laskemassa mäkeä puisella kelkalla? Tyhmät suklaiset. Joka päivä uusi paskanmakuinen (ja luultavasti karsinogeeninen) pettymys. Tämähän on ihan kuin elämä noin muutenkin Hyvät suklaiset. Noin pienestä palasesta tulee vain pahalle tuulelle. Itsetehdyt hippikalenterit. No […]

Joulupiparit Pullakin on jouluisin ihan rikki ja pilalla. Here’s why: Kaikki ne lukemattomat pipari-wink-wink-geddit-GEDDIT-läpät, jotka eivät ikinä lopu tai edes uudistu Ne ovat parempia taikinana, ja oikeastaan paljon pienemmällä vaivalla voi vain suosiolla syödä suklaata. Jos on pakko leipoa, teen kakun. Sen lisäksi, että ne eivät maistu kovin hyvältä, ne säilyvät äärettömän kauan ja ovat […]

Linnan juhlat Aina sinne kutsutaan ihan vääriä ihmisiä ja jos (varmaankin vahingossa) kutsutaankin jokunen oikeakin, niillä on sitten sitäkin varmemmin rumat vaatteet tai ihan tosi vääränlainen tukka Epäkiinnostavat ihmiset, kuten maakuntamatkoilla tavatut tavikset, piispat ja suurlähettiläät saavat yhtä paljon puvut-vihattavana.jonossa-kameraaikaa kuin julkkikset, vaikka kaikki tietävät, että heitä ei koskaan huomioda juhlien tärkeimmässä seurauksessa, eli iltapäivälehtien […]

Hanget korkeat nietokset Tehdäänpä tämä nyt ihan selväksi: less is more lumiasiassakin. Ihan riittää semmoinen hento lumihunnutus puissa ja pieni kuura kadunpielissä (mutta ei kaduilla, että voin pitää mokkasaapaksiani talvella, kesällä ne ovat kuumat, tai no, sateesta märät). Ja pieni lumikasa jossain melko kaukana minusta ja mokkasaappaistani, jossa äänekkäät lapset voivat telmiä ja opettaa toisilleen […]