Feelings

Japanin matkan jälkeen ehdin muutaman päivän olla Suomen kamaralla eli käytännössä pakata uudelleen matkalaukut, tehdä pyykkihuoltoa ja selvittää hetkellisesti aikaerorasitusta.

Vaihtoani en enää ole niin jännittänyt, koska olen ehtinyt sitä usemman kuukauden käsitellä mielessäni. Kuitenkin tämä vaihto on itselle suuri muutos. Asua maassa, jossa ei ole käynyt ja ensimmäinen kerta asua ulkomailla.Lisäksi täällä on tarkoitus saada opinnäytetyö etenemään. Itse ei ole ehtinyt sisäistää sitä kaikkea, mitä lyhyessä ajassa onkaan tapahtunut, siksi koenkin tämän blogin toimivan hyvänä tapana reflektoida asioita itsellenikin.

Englannin vaihtoon lähdin yhdessä luokkakaverini kanssa. Aamuyöstä matkasin junalla kohti Helsinki-Vantaata, lento Kööpenhaminaan ja sieltä Birminghamiin. Kuukauden sisällä on tullut käytettyä kolmea eri valuuttaa: jenejä, euroja ja puntia, joten valuuttamuunnin on ollut nyt kovassa käytössä.  Eri aikavyöhykkeet olivat tänne matkatessa päässä sekaisin, kun osittain mietti Japanin aikaa, Suomen aikaa ja piti totutella Englannin aikaan, joka siis on taas Suomesta kaksi tuntia jäljessä.Nyt kohta kaksi viikkoa Englannissa viettäneenä aikaerorasitus alkaa olla selätetty.  😀

Palataan takaisin iltaan, kun saavuin tänne. Pääsimme myöhään illasta majoittumaan huoneistoihimme. Aamulla kuulin, että Walsallin alueella on korkeat rikosluvut. Palasi mieleemme junassa tapaamamme vanha mies,joka kyseli mitä tällä alueella teemme, koska olimme niin myöhään illalla liikkeellä. Mies oli siis huolestuneen näköinen, ja mietti selvästi, kun kaksi ulkomaalaista nuorta naista oli myöhään illalla liikkeellä tällä alueella. Meitä on varoiteltu lukuisaan kertaan, että yksin kulkemista ei suositella ja kaupungin keskusta hiljenee illalla kuuden jälkeen.

Suomi tuli vahvasti mieleeni ensimmäisten päivien aikana, kuinka hyvin asiat siellä on. Tietty Suomessakin tapahtuu ikäviä asioita, mutta oudossa ympäristössä, sitä on entistä herkempi ja kokee olonsa nopeasti turvattomaksi. Tärkeintä on hyödyntää omaa sosiaalista verkostoaan sekä verkostoitua täällä uusiin ihmisiin ja jakaa kokemuksia, se auttaa jaksamaan.:)

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme vaihtovastaavan kanssa yliopiston kampusta ja kävimme yleisiä käytäntöjä läpi. Pääsimme tutustumaan kreikkalaisiin vaihto-opiskelijoihin, jotka olivat tulleet kampukselle pari viikkoa aikaisemmin ja heidän kanssa on tullut vietettyä aikaa.

Illalla asuntolani opiskelijat kokoontuivat yhteiseen keittiöömme ja he olivat järjestäneet minulle tutustumisillan. Oli ihana tunne päästä heti osaksi yhteisöä, vaikka tulinkin loppu lukukaudesta mukaan. Aivan mahtava yhteishenki täällä ja ovat todella avuliaita. On tottunut jo pitempään asumaan yksin, niin oli aluksi outo tunne, kun joku tuli vastaan huoneiston käytävällä ihan vaan moikkaamaan ja kysymään miten päiväni on mennyt :D

Moni on kysellyt, miten ymmärrän englantilaisia. Ennen tänne tuloa olen pitänyt itseäni ihan kohtuullisena englannin kielen taitajana. Aluksi tuntui kuin ei puhuttaisi edes samaa kieltä, kun ei meinannut ymmärtää täysin, mitä toinen sanoi. :D  Täällä on opiskelijoita eri puolilta maailmaa ja eri puolelta maata,joten eri aksentteja on lukuisia.  Täytyy sanoa, että useampaan kertaan on joutunut pyytelemään anteeksi ja on pitänyt pyytää toistamaan sanotut asiat. Tätä kirjoittaessani voin sanoa jo, että alkaa ymmärtämään paremmin, kun alkaa tottua eri murteisiin. :)

Mitä tulee kulttuuriin, yleisesti ottaen tässä on lyhyessä ajassa verrannut suomalaista ja japanilaista kulttuuria keskenään ja siihen vertailuun on lisännyt britit. Itsestä tuntuu, että japanilaiset ovat erittäin täsmällisiä, kohteliaita ja ottavat hyvin huomioon muut ihmiset. Me suomalaiset taas sanomme asiamme aika suoraan, eikä meillä kohteliaisuusfraaseja juuri sanota.  Briteille on kieleen jo iskostettu kohtelias tyyli puhua sekä he pyrkivät kierrellä ja kaarrella sanomisiaan, ennen kuin päästään asiaan. Voisi oikeastaan sanoa, että täällä pyydetään todella herkästi anteeksi,vaikka et olisi syyllinen tapahtuneeseen millään tavoin. Mielestäni vuorovaikutuksesta puuttuu se aitouden tunne ja se että yrittäisit edes tarkoittaa sitä mitä sanot.Johtuneeko suomalaisesta kulttuurista, koska jos ehdotat kahvittelua jollekkin, sitä todella tarkoitetaan. Täällä se vain on osittain asia mikä voidaan sanoa tarkoittamatta sitä. Toki tämä voi olla alueellista ja olemme pienessä paikassa sisämaassa.

Minulle vaihtoprosessi on alusta asti ollut epävarmuuden sietämisen kehittämistä. Eletään päivä kerrallaan, etkä tiedä mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa. Joudut olemaan todella itseohjautuva kaikessa ja on ihan normaalia, että joudut kyselemään yhteenkin asiaan vastausta moneen kertaan, etkä silti saa vastausta siihen, kuin vasta viime hetkellä.

Ollaan hyvin alussa vaihtoa, mutta voi jo nyt sanoa tämän kasvattavan itseä paljon. Oppii toimimaan eri kulttuurissa, käyttäen eri kieltä ja saa uutta näkökulmaa asioihin.

With love,

Anna