Ehdottomasti englannin matkalla on koettava tietysti Lontoo. Matkustin linja-autolla ensin kampukselta Birminghamiin ja sieltä otin toisen linja-auton Lontooseen ja majoitukseen pääsi kätevästi undergroundia käyttämällä. Yhteensä matkustusaikaa Lontooseen kului noin 3,5 tuntia. Vietimme Lontoossa pidennetyn viikonlopun eli perjantaista tiistaihin asti.

Tällä matkalla tuli myös ensimmäistä kertaa majoituttua Airbnb:n kautta vuokratussa Studio-huoneistossa. Airbnb on lyhenne sanoista air bed & breakfast, mutta läheskään kaikkiin ei kuulu aamiaista. Yritys on perustettu yhdysvalloissa, ja sen kautta voi vuokrata tai tarjota vuokralle taloja, asuntoja tai  huoneita. Kriteerinämme majoituksen valitsemisessa oli se, että vuokraaja on supermajoittaja. Supermajoittajan tittelin saa, kun ei ole ollut peruutuksia majoitukseen ja on majoittanut vähintään kymmenen kertaa vuoden aikana. He vastaavat 90% viesteistä 24 tunnin sisällä ja heidän majoituksen arvioiden keskiarvo on 4,8/5.

Tämän kerran perusteella voin suositella airbnb:tä lämpimästi. Majoittaja vastasi viesteihin nopeasti, huoneisto oli siisti ja ohjeistukset huoneistoon olivat selkeät. Yhtenä iltana majoittaja tuli tervehtimään ja kyseli miten on mennyt sekä oli todella palvelualtis.

Yksi esillä ollut asia on, että paljon on keskusteltu Airbnb boikotoinnista. Se että, se uhkaa hotellien toimeentuloa, kuitenkin ajan saatossa monet hotellit ja yritykset ovat alkaneet hyödyntämään tätä sovellusta. Onhan tällaiset huoneistomaiset majoitukset persoonallisempia sekä saatat tavata mahdollisesti paikallisia, ei välttämättä tarvitse asua turistialueella tai turistien ympäröimänä. Ja täten todennäköisesti pääsee lähemmäksi kohdemaan kulttuuria.

Huoneisto sijaitsi Wembleyn kaupunginosassa, josta on Lontoon keskustaan reilu kymmenen kilometriä. Matkana se ei kuullosta pitkältä, mutta käytimme undergroundia, jolloin matkaan saattoi helposti keskustaan kulua yli puoli tuntia. Hieman hankalaa oli julkisten lippujen ostaminen, koska oyster card olisi kätevä esimerkiksi viikon reissulle, mutta ostimme päivälippuja ja mielestäni julkiset olivat hieman kalliimpia verrattuna moniin muihin vierailemiini kaupunkeihin verraten. Matkaa varatessa ei tullut ajatelluksi tätä, mutta nyt tietää seuraavalla kertaa etsiä hieman lähempää keskustaa majoitusta. Majoituksemme oli kuitenkin rauhallisella alueella, joten saimme yömme hyvin nukuttua.

Lauantaina aamuna suuntasimme Lontoon keskustaan kiertelemään nähtävyyksiä. Vettä hieman ripotteli ja tuuli oli erittäin kova. Kävimme katsomassa London eyeta, London bridgea, Tower bridgea sekä Buckinghamin palacea. Big Ben on remontissa, joten se oli rakennustelineiden ympäröimä, mutta tuli sekin nähtyä. 😀 Olimme ostaneet liput Tower bridgeen, mutta sinne oli pitkä jono ja ajattelimme mennä sinne käymään uudelleen toisena päivänä. Kävin ensimmäistä kertaa syömässä fish’n’chipsiä englantilaisessa pubissa. Tämä ei mielestäni ollut mikään erikoinen ruoka eikä maistunut juuri miltään, mutta nyt voi sanoa että on sitä syönyt. 😀

Sunnuntaina oli myös tuulinen ilma, joten se oli sopiva päivä lähteä museoon. Museoksi valikoitui Royal Air Force ilmailumuseo, jonne sisäänpääsy on ilmainen. Sinne on kerätty lähes kaikki sotakoneet mitä oli mukana viimeisissä sodissa sekä 50- 60 luvun kalustoa, kaikkiaan koneita on museossa yli 100. Itselle tämä oli ensimmäinen kerta kyseisenlaisessa museossa, siellä tuli tunne, että millaista se aika silloin on ollut ja kuinka raakaa se sota on oikeasti ollut. Sekä huomasi miten alkeellisia ensimmäiset lentokoneet ovat olleet ja miten on ne ovat ajan saatossa kehittyneet. Museossa oli vapaaehtoisia, jotka pitivät huolta koneiden puhdistamisesta ja olivat mielellään kertomassa meille koneista enemmän ja kertoivat mielenkiintoisia tarinoita koneisiin liittyen sekä esimerkiksi paljonko lentokoneiden arvo on.

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta oli, kun osassa lentokoneista tahdistin kehitettiin. Joka kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana hävittäjälentokoneisiin. Se siis synkronoi potkurikehän läpi ampuvan konekiväärin ampumisen potkurin pyörimiseen. Eli kivääri ampui potkurin pyörimisen tahdissa, että luodit menivät potkurin lapojen välistä osumatta lapoihin. Tahdistimia käytettiin myös toisessa maailmansodassa.

Maanantaina oli pääosin aurinkoista ja lämmin ilma, joten oli hyvä päivä lähteä kiertelemään uudelleen Lontoon keskustaa. Aamulla aikaisin suuntasimme Tower bridgeen ja pääsimme nyt jonottamatta sisään. Se on yli 120 vuotta vanha silta, joka oli mielestäni kauneimpia Lontoon nähtävyyksiä. Menimme hissillä ylös torniin ja ihailimme näköalaa tornien välisessä putkessa, jonka lattia on osittain lasia. Pääsimme näkemään lasilattian kautta, kun silta aukesi laivalle. Sillan aukeamisessa meni 90 sekuntia, joka mielestäni on todella nopea aika kuitenkin isolle sillalle. Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan sillan konehuoneistoon, joka nykyään toimii museona, koska silta toimii nykyään elektronisesti.

Tämän jälkeen kiertelimme ulkona ja piti tietenkin hakea bubbletea -juomaa, tästä on tullut mun suosikkijuoma Japanin matkan jälkeen, joten tietysti sitä piti sitten saada ja useampaan kertaan reissun aikana :D. Tämän jälkeen suuntasimme katsomaan piccadilly circusta, joka on risteys, jossa on kauniita vanhoja rakennuksia, valomainostauluja sekä katumusiikkia ja siellä oli kaiken kaikkiaan hyvä tunnelma. Lähellä tätä on hyde park, joka on kaunis puistoalue, jossa käveleskelimme ympäriinsä nauttien tunnelmasta.

Loppupäiväksi suuntasimme euroopan suurimpaan kauppakeskukseen Westfield Stratford Cityyn, joka oli paluumatkalla majoitukseemme ja päätimme sieltä etsiä hyvän ruokapaikan. Siellä on yhteensä yli 300 kauppaa ja noin 70 ravintolaa.

Lontoossa on niin upea vanha arkkitehtuuri ja paljon vaaleita ja kellertäviä rakennuksia. Lisäksi rakennusten läheisyydessä on upeita puutarhoja. Upeita riemukaaria, palatseja ja suihkulähteitä. Keskustassa on myös uusia rakennuksia kuten pilvenpiirtäjä the shard, joka ei kaukaa näytä niin korkealta, mutta kun käveli sen vierestä, niin 310 metrinen rakennus tuntuikin todella suurelta.

Lontoon matka oli yksi suurimmista asioista, mitä olen vaihdolta odottanut, tietenkin kun se on Englannin pääkaupunki. Ja minut yllätti se, että siellä puhutaan englantia selkeämmin kuin täällä West Midlandin alueella, jossa asun. 😀 Kaksikerroksiset bussit, mustat vanhan malliset taksit ja  maailman kuullut nähtävyydet tuli nyt koettua livenä ja nämä ovat Lontoolle uniikkeja asioita ja aina se on erilaista kokea nämä kaikki paikan päällä kuin esimerkiksi elokuvien kautta.

Rakkaudella,

Anna

Heipparallaa!

Briteissä on tullut kohta vietettyä kuukauden päivät. Aika on mennyt todella nopeaan, kun elämä täällä on tullut tutummaksi.
On tullut kierreltyä lähiympäristöä ja käytyä koulussa. Mitäs täällä sitten on viime postauksen jälkeen tapahtunut. 🙂

Simulaatiopäivinä kertasimme elvytystä, potilaan siirtoja sekä astman hoitoa . Täällä on monia eri guidelineja, joita opiskelijat opettelevat ulkoa koulussa. Suomeen verraten happea annetaan astma potilaalle mielestäni paljon voimakkaammalla paineella kuin Suomessa ja se, että täällä ylipäätään COPD potilaalle annetaan happea suurella paineella.

Täällä käytössä on alla näkyvä maski elvytystilanteeseen puhalluksien antamisen avuksi, joka sairaalasta löytyy jokaisen potilasvuoteen läheisyydestä.

Lisäksi sairaalassa harjoittelimme vielä elvytystilannetta. Alla video elvytystilanteen kertaamiseen, peruselvytyksen tulisi kuulua jokaisen kansalaisen perustaitoihin. 🙂

Elvytysharjoituksessa opin jaw-thrust tekniikan. Sitä käytetään, kun elvytettävällä on pään alueella vamma. Ei aiheuteta siis lisää vaurioita pään alueelle nostamalla leukaa ylöspäin ja hengitystiet pysyvät auki.

Lisäksi harjoiteltiin potilaan käsittelyä. Aina jos herää ajatus, että potilasta joutuisi hiemankin nostamaan, hankitaan siihen sopiva nostolaite. Esimerkiksi potilaan kainaloista nostaminen lasketaan täällä pahoinpitelyksi. Eniten olen ihmetellyt sitä, kun täällä ilmeisesti liukulakanat ovat hyvin vähäisessä käytössä. Löytyy heiltä silti paljon erilaisia siirtolakanoita, jotka otetaan pois potilaan alta, kun siirto on tehty.

Jos potilas pitää siirtää lattian tasosta ylös, käytetään hyödyksi ilmapatjaa. Sairaalasta löytyy melkein joka kulmauksesta laite, jolla saa täytettyä ilmapatjan. Tämän käyttöä harjoittelimme sairaalan orientaatiopäivässä.

Lisäksi kävimme läpi yleisiä käytäntöjä ja miten toimia esimerkiksi pistotapaturmassa. Opettelimme potilasturvallisuuden vaaratapahtumien vaaratilanteiden eri tasot sekä kävimme läpi potilasesimerkkejä, tietovisoja ja ryhmätehtäviä. Lopuksi kävimme läpi paloturvallisuutta ja meille tuli yllätyksenä, että täällä on ollut tuhopolttajia sairaaloissa.

Lasten harjoittelu

Ensimmäinen harjoittelu oli lasten osastolla Walsalin Manor Hospitalissa. Sairaalaan ei varsinaisesti matkaa ole kuin reilu kaksi kilometriä, mutta  kävelyreitti kulkee huonon asuinalueen läpi, niin tästä syystä olemme kulkeneet bussilla. Ensin 10 min kävelyä, bussi keskustaan 7 min ja sitten keskustassa uusi bussi 3min sairaalalle.

Suurin ihmetykseni aihe harjoitteluun mennessä oli se, että harjoitteluvaatteet ja kengät puetaan kotona jo valmiiksi päälle. Lisäksi tässä on myös mainittava, että meitä kävi osastolla katsomassa koulun opettaja ja kyselemässä miten meillä menee. Hän kertoi, että meillä molemmilla on vääränlaiset kengät, molemmilla meistä oli kengät, jotka ovat Suomessa hyväksyttyjä käyttää. Kärjet eivät ole avonaiset, pohjat ovat liukumattomat ja ovat tuettu jalan takaa. Täällä käytetään nahkaisia/crocs balleriinoja tai muita vastaavia nahkakenkiä.Ymmärrän tuon nahkamateriaalin puhdistamisen kannalta, mutta se että niillä mennään kotiin ja takaisin työpaikkaan ja pohjat ovat liukkaat.

Harjoitteluvuorot ovat 12 tunnin pituisia, täällä siis sairaanhoitajat tekevät melkein kaikilla osastoilla 12 tunnin pituisia työvuoroja johon sisältyy 1 tunnin tauko. Töitä tehdään siis kahdessa vuorossa eli päivä- ja yövuorossa. Vuoroissa sairaanhoitajia on 4 ja 2 hoiva- avustajaa. Vuoronvaihdoissa on suullinen raportointi. Osastolla siis hoidetaan lapsia muutaman päivän vanhasta 17-vuotiaisiin saakka, jos aikuisten osastolla on tilaa voidaan yli 16-vuotiaita hoitaa aikuisten osastolla. Vuodepaikkoja on yhteensä 25, kaksi neljän hengen huonetta ja loput ovat yksittäisiä huoneita.

Täällä on käytössä paperiset potilastiedot, kuitenkin perustiedot kaikista potilaista löytyvät sähköisestä järjestelmästä. Kirjaamista tehtiin useampaan paperiin ja suoritettu hoito toimenpide kirjattiin heti ylös ja allekirjoitettiin. Jokaisen potilaan kohdalla on käytössä PEWS, joka on lapsen aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmä. Ja täällä käytössä SBAR, jolla pystytään havainnoimaan nopeasti lapsen tilanne. Osastolla olevat englantilaiset opiskelijat kävivät meidän kanssamme läpi, mitä nämä tarkoittavat käytännössä.Aseptiikka on hyvin eri tasolla mitä Suomessa. Käsidesin annostelijoita on aiemmin ollut jokaisessa potilashuoneessa, mutta ne on poistettu väärinkäytösten vuoksi. Osaston henkilökunnalla on käytössä henkilökohtaiset pienet käsidesipullot kiinnitettynä hoitoasuihin. Kuitenkin he käyttävät sitä hyvin harvoin. Suojainten käyttäminen oli huomattavasti vähäisempää, mitä Suomessa. Lääkkeiden käsittely tapahtui pääosin paljain käsin ja paperiset lääkelistat olivat mielestäni paljon sekavempia mitä Suomessa, koska käsialat ovat jokaisella erilaisia. Lääkkeen kaksoistarkastus on täälläkin käytössä.

Rintamaidon korvikkeista. Suomessa kannustetaan rintamaidon antamiseen mahdollisimman pitkään. Hoitajan kanssa jutellessa asiasta täällä korvikkeiden antamiseen on matala kynnys ja niitä käytetään hyvin paljon. Maidonkorvike huoneessa on useita yleisemmin käytettyjä vaihtoehtoja.

Minua ihmetytti suuresti se, että tällä osastolla ei suoritettu asentohoitoa lapsille, jotka eivät pysty itse asentoaan vaihtamaan tai heitä ei siirretty kunnolla parempaan asentoon ruokailujen ajaksi. Suurimmalla osalla vanhemmat olivat paikalla melkein koko ajan ja he hoitivat lapsen pääosin itse.

Henkilökunnan toimisto on mielestäni hieman kyseenalainen, koska se on avonainen ja siinä keskustellaan kuitenkin potilaiden asioista ja kuka tahansa osastolla olevista voi kuulla keskustelut. Paperiset potilastiedot pyritään pitämään poissa näkyvistä, mutta niiden säilytyspaikka ei ole lukittu ja hoidossa tarvittavat paperit säilytetään potilashuoneissa henkilökohtaisissa kansioissa, jotka ovat silloin helposti saatavilla.

Kaksi lasten osastoa jakaa yhteisen niin sanotun apteekin, josta löytyy yleisimmät osastolla ovat lääkkeet, joka toimii kuten pakettiautomaatti. Ensin annetaan sormenjälki ja sitten henkilökortti skannataan laitteelle ja saat sen jälkeen valita lääkkeen mitä tarvitset ja jos haluatkin palauttaa lääkkeen, niin se onnistuu myös.

Lääkäreitä osastolla mielestäni pyöri paljon ja lisäksi melkein jokaisen lääkärin mukana kulki lääkäriopiskelija. Haasteita tällä osastolla kuitenkin tuotti, että osa lapsista joutui odottamaan lääkärin käyntiä monta tuntia ja vanhemmat tietenkin turhautuivat siitä. Ongelmallisinta on, jos potilas on yli 16-vuotias, jolloin häntä pitää tulla katsomaan lääkäri aikuisten osaston puolelta ja he joutuvat odottamaan kauan ja hoitajien pitää yrittää soitella useaan paikkaan ja useimmiten vielä moneen kertaan.

Yhtenä päivänä osastolla järjestettiin harjoitus, jossa lapsi kaapattiin osastolta. Eli käytännössä sairaalan turvallisuustiimi järjestää jonkun osastolle tuntemattoman henkilön menemään osastolle ja hakemaan vauvanuken huoneesta ja lähtee pois osastolta vauvan kanssa ja testataan huomaako osaston henkilökunta tätä. Tästä siis osaston henkilökunta ei tiennyt etukäteen. Tällaisia tilanteita tapahtuu Englannissa, mutta toistaiseksi hyvin vähän. Osastolle täytyy aina soittaa ovikelloa päästäkseen sisään ja ulos osastolta ja se joka availee ovia, täytyy varmistaa kuka on tulossa jos ei tunne henkilöä ja pitää huomioida myös, että joku henkilö voi yrittää päästä samaan aikaan ovesta kulkemaan.

Jos hoidettava lapsi kuluu sosiaalihuollon piiriin, niin hoitajan on aina ilmoitettava sosiaalityöntekijälle, että lapsi on saapunut osastolle ja milloin poistuu vanhemman kanssa kotiin. Sosiaalityöntekijät vierailevat myös osastolla ja suunnittelevat pystyykö lapsi asumaan kotona vai täytyykö hänelle suunnitella hoitopaikkaa. Ymmärsin, että täällä lastensuojelupaikat ovat vähissä ja tilanne on ongelmallinen, jos lapsi ja huoltajat ei pysty kotiin saaduin palveluin pärjäämään ja tarvittaisiin enemmän tukea arjessa selviytymiseen.

Englannissa suuntautuminen koulutuksessa tapahtuu jo kouluun hakiessa. Eli osastolla kaikki ovat lasten sairaanhoitajia, he ovat siis suorittaneet kaikki harjoittelunsa lasten parissa yhtä aikuisten harjoittelua lukuun ottamatta. Ilmeisesti lasten sairaanhoitajakoulutukseen on vaikein päästä. Täällä on kahden eri tason sairaanhoitajia. On perustason sairaanhoitajia, jotka käytännössä tekevät samoja asioita kuin lähihoitajat Suomessa, mutta lisäksi valmistavat ja antavat iv antibiootteja. He opettelevat koulussa kanyloimista, mutta eivät kanyloi valmistuessaan, vaan sen suorittavat pääosin lääkärit tai toisen tason sairaanhoitajat. Lisäksi lääkärit hoitavat kaikkien verikokeiden ottamisen ja pääosin hoitavat lääkelistojen muutokset.

Täällä pääsin ensi kertaa juottamaan maitoa vauvalle ja täytyy sanoa, että oli kyllä todella ihana tunne ja sai samalla ihailla pientä ihmettä sylissä. Tällä osastolla sai kokemusta vauvojen ja pienten lasten käsittelystä ja harmittaa, koska vietin osastolla vain neljä päivää ja olisin hyvin viihtynyt pidempään. Vanhemmat ihailivat sitä, kun lauloin lastenlauluja suomeksi. 😀

Rakkaudella,

Anna