Japanin matkan jälkeen ehdin muutaman päivän olla Suomen kamaralla eli käytännössä pakata uudelleen matkalaukut, tehdä pyykkihuoltoa ja selvittää hetkellisesti aikaerorasitusta.

Vaihtoani en enää ole niin jännittänyt, koska olen ehtinyt sitä usemman kuukauden käsitellä mielessäni. Kuitenkin tämä vaihto on itselle suuri muutos. Asua maassa, jossa ei ole käynyt ja ensimmäinen kerta asua ulkomailla.Lisäksi täällä on tarkoitus saada opinnäytetyö etenemään. Itse ei ole ehtinyt sisäistää sitä kaikkea, mitä lyhyessä ajassa onkaan tapahtunut, siksi koenkin tämän blogin toimivan hyvänä tapana reflektoida asioita itsellenikin.

Englannin vaihtoon lähdin yhdessä luokkakaverini kanssa. Aamuyöstä matkasin junalla kohti Helsinki-Vantaata, lento Kööpenhaminaan ja sieltä Birminghamiin. Kuukauden sisällä on tullut käytettyä kolmea eri valuuttaa: jenejä, euroja ja puntia, joten valuuttamuunnin on ollut nyt kovassa käytössä.  Eri aikavyöhykkeet olivat tänne matkatessa päässä sekaisin, kun osittain mietti Japanin aikaa, Suomen aikaa ja piti totutella Englannin aikaan, joka siis on taas Suomesta kaksi tuntia jäljessä.Nyt kohta kaksi viikkoa Englannissa viettäneenä aikaerorasitus alkaa olla selätetty.  😀

Palataan takaisin iltaan, kun saavuin tänne. Pääsimme myöhään illasta majoittumaan huoneistoihimme. Aamulla kuulin, että Walsallin alueella on korkeat rikosluvut. Palasi mieleemme junassa tapaamamme vanha mies,joka kyseli mitä tällä alueella teemme, koska olimme niin myöhään illalla liikkeellä. Mies oli siis huolestuneen näköinen, ja mietti selvästi, kun kaksi ulkomaalaista nuorta naista oli myöhään illalla liikkeellä tällä alueella. Meitä on varoiteltu lukuisaan kertaan, että yksin kulkemista ei suositella ja kaupungin keskusta hiljenee illalla kuuden jälkeen.

Suomi tuli vahvasti mieleeni ensimmäisten päivien aikana, kuinka hyvin asiat siellä on. Tietty Suomessakin tapahtuu ikäviä asioita, mutta oudossa ympäristössä, sitä on entistä herkempi ja kokee olonsa nopeasti turvattomaksi. Tärkeintä on hyödyntää omaa sosiaalista verkostoaan sekä verkostoitua täällä uusiin ihmisiin ja jakaa kokemuksia, se auttaa jaksamaan.:)

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme vaihtovastaavan kanssa yliopiston kampusta ja kävimme yleisiä käytäntöjä läpi. Pääsimme tutustumaan kreikkalaisiin vaihto-opiskelijoihin, jotka olivat tulleet kampukselle pari viikkoa aikaisemmin ja heidän kanssa on tullut vietettyä aikaa.

Illalla asuntolani opiskelijat kokoontuivat yhteiseen keittiöömme ja he olivat järjestäneet minulle tutustumisillan. Oli ihana tunne päästä heti osaksi yhteisöä, vaikka tulinkin loppu lukukaudesta mukaan. Aivan mahtava yhteishenki täällä ja ovat todella avuliaita. On tottunut jo pitempään asumaan yksin, niin oli aluksi outo tunne, kun joku tuli vastaan huoneiston käytävällä ihan vaan moikkaamaan ja kysymään miten päiväni on mennyt 😀

Moni on kysellyt, miten ymmärrän englantilaisia. Ennen tänne tuloa olen pitänyt itseäni ihan kohtuullisena englannin kielen taitajana. Aluksi tuntui kuin ei puhuttaisi edes samaa kieltä, kun ei meinannut ymmärtää täysin, mitä toinen sanoi. 😀  Täällä on opiskelijoita eri puolilta maailmaa ja eri puolelta maata,joten eri aksentteja on lukuisia.  Täytyy sanoa, että useampaan kertaan on joutunut pyytelemään anteeksi ja on pitänyt pyytää toistamaan sanotut asiat. Tätä kirjoittaessani voin sanoa jo, että alkaa ymmärtämään paremmin, kun alkaa tottua eri murteisiin. 🙂

Mitä tulee kulttuuriin, yleisesti ottaen tässä on lyhyessä ajassa verrannut suomalaista ja japanilaista kulttuuria keskenään ja siihen vertailuun on lisännyt britit. Itsestä tuntuu, että japanilaiset ovat erittäin täsmällisiä, kohteliaita ja ottavat hyvin huomioon muut ihmiset. Me suomalaiset taas sanomme asiamme aika suoraan, eikä meillä kohteliaisuusfraaseja juuri sanota.  Briteille on kieleen jo iskostettu kohtelias tyyli puhua sekä he pyrkivät kierrellä ja kaarrella sanomisiaan, ennen kuin päästään asiaan. Voisi oikeastaan sanoa, että täällä pyydetään todella herkästi anteeksi,vaikka et olisi syyllinen tapahtuneeseen millään tavoin. Mielestäni vuorovaikutuksesta puuttuu se aitouden tunne ja se että yrittäisit edes tarkoittaa sitä mitä sanot.Johtuneeko suomalaisesta kulttuurista, koska jos ehdotat kahvittelua jollekkin, sitä todella tarkoitetaan. Täällä se vain on osittain asia mikä voidaan sanoa tarkoittamatta sitä. Toki tämä voi olla alueellista ja olemme pienessä paikassa sisämaassa.

Minulle vaihtoprosessi on alusta asti ollut epävarmuuden sietämisen kehittämistä. Eletään päivä kerrallaan, etkä tiedä mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa. Joudut olemaan todella itseohjautuva kaikessa ja on ihan normaalia, että joudut kyselemään yhteenkin asiaan vastausta moneen kertaan, etkä silti saa vastausta siihen, kuin vasta viime hetkellä.

Ollaan hyvin alussa vaihtoa, mutta voi jo nyt sanoa tämän kasvattavan itseä paljon. Oppii toimimaan eri kulttuurissa, käyttäen eri kieltä ja saa uutta näkökulmaa asioihin.

With love,

Anna

Ennen Englannin vaihtoa, minulle ehdotettiin lähtöä Japanin intensiivikurssille kymmeneksi päiväksi Tokioon yhden opiskelijan perumisen johdosta. Minulle annettiin vuorokausi aikaa päättää lähdenkö ja lähtöön oli enään noin viikko aikaa. Tietenkin lyhyellä aikataululla ei heti tiennyt mitä olisi sanonut, yön yli asiaa mietittyäni päätin lähteä näin ainutlaatuiselle matkalle mukaan. Minulla oli lyhyt aika järjestellä asioita, onneksi tarvittavat dokumentit olin jo hyvin pitkälle hoitanut Englannin vaihdon takia. Kuitenkin Japaniin vaadittiin hieman perusteellisimpia dokumentteja, mutta onneksi kouluterveydenhoitajan kanssa saimme hyvin hoidettua asiat kuntoon nopealla aikataululla.  Ja muista matkaan lähtevistä opiskelijoista oli vertaistukea, meitä oli lähdössä neljä terveysalan opiskelijaa, yksi opettaja sekä koulumme vaihtokoordinaattori.

Aiemmin en ole matkustanut Aasiaan, joten tuntui kuin olisi matkustanut uuteen maailmaan. Lentomatka kesti noin 9 tuntia. Aluksi se vaikutti pitkältä, mutta meni nopeasti nukkuen, katsoen elokuvia ja keskustellen muiden opiskelijoiden kanssa. Kello Japanissa oli Suomeen verraten seitsemän tuntia edellä.

Saapuessamme Tokion keskustaan ilma oli sateinen ja pilvinen, tyypillinen sää Japanissa. Kävimme tutustumassa Tokion TDMU:n yliopistolla, jossa meidät otettiin hyvin vastaan. Kaikki luki japanin kielellä kaupoissa ja kaduilla. Turistikohteissa löytyi osasta ravintoloita ruokalista englanniksi. Ruokakaupasta tuli otettua aina summissa jotain ja piti kokeilla maistuuko ruoka vai ei -periaatteella. Aasialainen ruoka on tietenkin täysin oma verrattuna suomalaiseen ruokakulttuuriin. Tärkeintä oli olla avoimin mielin ja rohkeasti maistaa  erilaisia ruokia. Otin ruokakuvia, joiden avuilla pystyin yliopistolla kysymään mitä sitä tulikaan syötyä. Alla yksi esimerkki eli kyseessä on merisiili.

Täältä löytyi myös todelliset Suomi fanit. Marimekko, muumit sekä fazerin suklaat olivat täällä erittäin tunnettuja. Tokiosta löytyi kaksi muumikauppaa ja muumikahvila, sekä Japaniin oli juuri aukeamassa oma muumimaailma. Suomalaisina olimme nähtävyys, joista otettiin kuvia. Japanilaiset opiskelijat, joiden kanssa aikaa vietimme, tunnistivat meidät suurenkin väkijoukon keskeltä.

Toisten huomioiminen, tilan antaminen ruuhkasta huolimatta, hillitty käytös, ei puhelimeen puhumista liikennevälineissä, ei tupakointia kaduilla, ei tönimistä ja rynnimistä. Paikalliset tutut ja tuntemattomat kumarsivat ja toivottivat hyvää päivää, japanilaiset olivat erittäin kohteliaita ja huomaavaisia. On jotenkin huvittava yhdistelmä: valtava ihmismäärä, vähän tilaa, vähän aikaa, mutta siitä huolimatta olo, että olisi maailman ainut asiakas.

Keksinnöt, järjestelyt ja käytännöt ovat olemassa, että asiat sujuisivat väkimäärästä huolimatta ja vältettäisiin kiusallisia tilanteita. Maininnan tarvitsee wc:n lukuisat toiminnot. Oikeastaan jokainen wc oli aina erilainen ja sai aina miettiä, miten se toimii. Huuhtelupainikkeen löytäminen ei ollut itsestäänselvyys, istunto hetkelleen sai taustamusiikkia, lukuisia pesuohjelmia oli saatavilla, bidee suihku sekä julkisten rakennusten wc:stä saattoi löytää hätäkutsu napin.

Eräs mainitsemisen arvoinen paikka on Akihabara: viimeisintä elektroniikkaa, mangaa ja animea, peliautomaatteja, maid café:ita, värikkäitä valoja, paljon musiikkia soimassa yhtä aikaa, leluja ja laitteita joiden olemassa olosta en ole tiennytkään. Näistä suurinta osaa ei varmaan kukaan tarvitse, mutta näyttivät ne silti hauskoilta ja saivat nauramaan.

Kävimme erilaisissa temppeleissä ja pyhätöissä, kun niitä tuli vastaan. Niitä löytyi siis melkein joka kulman takaa. Ja olivat todella vaikuttavia ja jokainen on uniikki nähtävyys. Näissä paikoissa sai ostaa itselleen ennustuksen tulevaisuudesta.  Saadessaan huonon ennustuksen, lappu solmittiin niin, että teksti jää sisäpuolelle, jonka jälkeen se solmittiin tiettyyn telineeseen. Ja toivotaan, ettei ennustus toteudu. Toiveensa, rukouksensa tai tervehdyksensä sai kirjoittaa puiseen laattaan ja kiinnittää sen sille tarkoitettuun telineeseen.

Matcha, joka on japanilainen hienoksi jauhettu tee. Sitä käytetään myös ruoanlaitossa ja sitä voi löytää melkein mistä vaan elintarvikkeesta. Mainittakoon tässä, että olen hieman addiktoitunut jäätelöön, niinpä minun piti tietenkin maistaa matchan ja viinirypäleen makuista jäätelöä, jotka suomalaiseen makuun kuullostavat hieman erikoiselta. Näitä suosittelen ehdottomasti maistamaan, jos tulee tilaisuus siihen!

Pääsin kokeilemaan perinteistä teeseremoniaa, japanilaisessa kodissa perinnekimonoissa. Siihen kuuluu teen valmistaminen ja  vihreän teen nauttiminen. Useimmiten se on muutamien tuntien kestoinen tapahtuma. Seremoniassa edetään tietyn kaavan mukaisesti ja kulhosta pidetään molemmin käsin kiinni, perinteitä kunnioittaen. Teeseremonia vaatii paljon harjoittelua ja siksi osa japanilaisista omistaa koko elämänsä sen opettelulle ja harjoittelulle.

Lopuksi hieman Japanin terveydenhuollosta.  Terveydenhuolto toimii siten, että jokaisella japanilaisella pitää olla vakuutus.  Valtio tukee hieman pakollista sairausvakuutusta.  Riippuen vakuutuksen tasosta, japanilainen maksaa noin 10-30% sairaalakäynneistä. Japanissa ei ole lähetekäytäntöä, kuten Suomessa on. Siellä voit hakeutua juuri sinne paikkaan hoitoon minne haluat, toki hoitoon pääseminen voi kestää pitkän ajan.

Vierailimme useissa eri sairaaloissa Tokion alueella. Kävimme muun muassa pääkaupungin yliopistollisessa sairaalassa. Ensimmäinen ihmetykseni aihe oli, kun sairaalassa oli vahvasti käytössä manuaalinen kirjaaminen ja potilastiedot olivat kansioissa. Sairaalan käytäviltä pystyi lukemaan, ketä potilashuoneissa oli ja mikä heidän hoitoisuutensa oli. Muutenkin yksilöllisen hoidon toteutus oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Roskia ei näkynyt ja tavarat olivat siistissä järjestyksessä, mutta muuten siisteys oli heikommalla tasolla. Lisäksi hygieniataso oli alhaisempaa, käsidesin käyttö oli huomattavasti vähäisempää. Japanissa on paljon yksityisiä sairaaloita, jotka olivat taas moderneja ja heillä oli käytössä uusinta tekniikkaa. Melkein jokaisella hoitajalla oli käytössään suusuoja, jos oli itse hieman kipeä tai vaan yleisen käytännön vuoksi, ilman varsinaista syytä varotoimena.

Japanilaiset ovat maailman pitkäikäisintä kansaa. Yleisesti on mietitty tämän johtuvan terveellisestä ruokavaliosta, aktiivisesta elämäntavasta sekä hyvistä sosiaalisista verkostoista. Japanissa on kuitenkin sama ongelma kuin Suomessa, joka on alentunut syntyvyys. Japanissa pohditaankin ratkaisua, millä saataisiin varmistettua taloudellinen huoltosuhde.

愛を込めて,

アナ

(Rakkaudella,

Anna)