Hui! Tästä lähdetään!

Blogin pitäminen on aina ollut minulle sellainen ”sitten joskus” -projekti. Ilmeisesti tänään oli se päivä kun ryhdyin sanoista tekoihin.

Kirjoittaminen on minulle tärkeää. Kirjoitan suhteellisen paljon. En mitään maailmaa mullistavia romaaneja tai edes järisyttäviä artikkeleita maailman ihmisoikeusrikkomuksista ja ympäristökatastrofeista, vaan lähinnä itselleni, kootakseni ajatuksiani ja voidakseni palata niihin myöhemmin. Välillä tulee myös sellainen olo, että tämän ajatuksen tai tunteen haluaisin jakaa jonkun muunkin kanssa saman tien, mutta en oikein tiedä miten puen sen sanoiksi. Ehkä blogiin kirjoittamalla saan esitettyä ajatuksiani hieman kootummin, kun voin pysähtyä niitä pohtimaan ja korjaamaan ennen julkaisemista.

Tätä sanoista tekoihin -mentaliteettia olen päättänyt toteuttamaan myös muutta elämässä entistä enemmän. Huomaan liian usein miettiväni, miten asioiden pitäisi olla, mutta liian usein jätän tarttumatta toimeen. Asioiden vatvominen ja negatiivisuudessa vellominen on ihan hirveän raskasta ja kuluttavaa, ja kuten joku joskus älykkäästi totesi, niin ainoastaan tekemättämöt asiat ovat ne, jotka stressaavat. Pitäisi siis vain tarttua toimeen!

Pitäisi olla aktiivisempi.

Pitäisi suhtautua elämään positiivisemmin.

Pitäisi murehtia vähemmän.

Pitäisi. Totesin joskus ystävälleni että pitäisi poistaa konditionaali elämästä. Sen suhteen ollaan edelleen vaiheessa, mutta eikö ensimmäinen askel minkä tahansa ongelman ratkaisemiseksi ole itse ongelman tiedostaminen?