Yllättävä moraalikeskustelu

Olen tottunut siihen, että kiihkeitä moraalikeskusteluja käydään yleensä baaripöydässä, yön pikkutunteina. Sellaisen keskelle voi kuitenkin joutua myös silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa. 

Esimerkiksi keskellä päivää, kirjastossa.

Liityin mukaan uuteen kirjoittajapiiriin, joka kokoontuu lähikirjastossa kerran viikossa. Koska tämä tapahtuu keskellä päivää, olen ainoa ei-eläköitynyt osallistuja. (Missä kaikki muut freelancerit ovat? Varmaankin töissä.)

Eläkeläisissähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Arvostan elämänkokemusta ja vielä enemmän sitä, jos on vaiherikkaasta elämästä huolimatta tai sitten sen ansiosta onnistunut säilyttämään mielensä avoimena ja vapaana katkeruudesta. Sellaisiakin ihmisiä tässä maailmassa on ja olen siitä kovin iloinen.

Kehittelimme siis ryhmässä tarinaa teeman pohjalta, joka oli lapsettomuus. Päähenkilöksi valikoitui nainen, jolla ei ole vakituista parisuhdetta mutta joka haluaa epätoivoisesti tulla äidiksi. Hän koettaa päästä tavoitteeseensa harrastamalla suojaamatonta seksiä mahdollisimman monen satunnaisen baarituttavuuden kanssa, kertomatta näille mikä on homman nimi. Mikäli nakki niin sanotusti napsahtaisi, hän ei myöskään aikoisi paljastaa asiaa lapsen isälle. 

Aikamoinen narttu, voisi joku sanoa. Mutta eivät kaikki.

Kun mietimme tarinalle loppuratkaisua ja pohdimme, pitäisikö päähenkilön kenties saada jonkinlainen näpäytys tästä kyseenalaisesta toiminnastaan, useampi rouva oli sitä mieltä että ei suinkaan. Nainen toimi aivan oikein. Jos mies on kerran niin tyhmä, että uskoo naisen vakuutteluihin siitä, että ehkäisy on kunnossa, niin häntä sietääkin käyttää hyväksi. 

Tämä oli minusta… noh, melko jäätävää.

Ja nyt minua tietysti kiinnostaa myös laajempi otos.

Mitä siellä ruudun takana tästä asiasta ajatellaan? Jos haluaa lapsen, ovatko silloin kaikki keinot sallittuja?