Tuokaa tytöt takaisin

Kun aikanaan tankkasin käsi poskella Aapista ja kaivelin nenää matikantunnilla, en tullut ajatelleeksi olevani tämän universumin etuoikeutettujen joukossa. 

Sain kulkea koulumatkani aivan rauhassa haaveillen ja pikkukiviä potkiskellen, ilman pelkoa siitä että länsimaisen koulutuksen vastustajat kaappaisivat minut ja luokkakaverini asella uhaten matkaansa ja myisivät torilla orjiksi, koska Allah käskee tekemään niin. 

Ajatuskin tuntuu täysin absurdilta. Toisille se on jokapäiväinen pelko. 

Nigerian tyttöjen kohtalo järkyttää. Sattumalta jo ennen sieppauksia tarttui kirjastohyllystä mukaani Minä olen Malala, pakistanilaisen koulutytön Malala Yousafzain tarina. 

Malala tuli tunnetuksi yksitoistavuotiaana alettuaan kirjoittaa BBC:n urdunkieliselle verkkosivustolle blogia elämästä Talibanin alaisuudessa. Salanimellä Gul Makai hän kirjoitti usein siitä, miten hänen perheensä puolusti yhteisössään tyttöjen oikeutta koulunkäyntiin. Lokakuussa 2012 talibanit hyökkäsivät Malalan kimppuun ja ampuivat häntä päähän koulubussissa hänen ollessaan tulossa kotiin. Kuin ihmeen kautta hän selvisi hengissä ja jatkaa taisteluaan kaikille avoimen koulutuksen puolesta Malala-säätiön kautta. 

Rohkean Malalan tarina koskettaa ja inspiroi, eikä vähiten tämän sitaatin vuoksi:

Malala kampanjoi myös säätiönsä kautta Nigeriassa siepattujen tyttöjen auttamiseksi.

I stand in solidarity with Nigerians and people around the world calling for action to Bring Back Our Girls. I believe we all are like a family. These more than 200 abducted schoolgirls are our sisters. 

Malala Fund kerää varoja Nigeriaan tukeakseen paikallisia järjestöjä, jotka tekevät työtä tyttöjen koulutuksen edistämiseksi. Lahjoituksen voi tehdä täällä.

Minä lahjoitin, lahjoita sinäkin. En tiedä, auttaako se tuomaan näitä tyttöjä takaisin.

Mutta ainakin tuntuu siltä, että on edes yrittänyt auttaa.