Taiteilijajäbä

Rakas päiväkirja,

minulla alkoi tänään ne.

Aikamoista niuhotusta, jos minulta kysytään. Miten tässä nyt ollaan boheemeja ja inspiroidaan ilman kemiallisia apuvälineitä?

Ensimmäinen päivä imaisi mehut melko huolellisesti. Viisi tuntia elävän mallin piirustusta, minulle eka kerta, pää edellä suoraan avantoon. Se oli jännittävää, kauheaa ja pelottavaa.

Ja ihan hirvittävän ihanaa. 

Huomenna jatketaan. Torstai-iltaan mennessä olen piirtänyt vielä lisää, maalannut, mätkinyt muovailusavea ja vääntänyt rautalangasta jotakin hyvin tärkeää. 

Ainakin itselleni.

(Otsikolla viitataan tietysti väärin kuultuja laulunsanoja-klassikkoon eli Ismo Alangon Taiteilijaelämään.)