Turpiin vaan ja onnea

Nettisivuille ilmestyi eilen lista nimiä. En löytänyt sieltä omaani. 

Tänään posti toi kirjeen, jossa kerrottiin että lälläslää, ei muuten ollut edes lähellä. Alin hyväksytty pistemäärä oli 95 ja minä sain… 45. 

Harmittaa, tottakai. Mutta käsi sydämellä ja kirkkain silmin voin sanoa, että en olisi tehnyt mitään toisin. 

Ja toisaalta, vaikkapa viiden pisteen päähän jääminen olisi ketuttanut paljon enemmän kuin tällainen kunnon rökäletappio. Jos saa valita, nukun mielummin pommiin ja herään siihen faktaan että juna lähti jo kaksi tuntia sitten kuin juoksen kieli vyön alla viimeisen vaunun perässä vain kaatuakseni naama edellä ratapihan asfalttiin.

Mutta hei, lihava leidi ei ole vielä laulanut. Jokainen tsäänssi on nimittäin mahdollisuus ja avoimen AMK:n kautta on vielä mahdollisuus päästä käsiksi ns. polkuopintoihin. Katsotaan siis vielä sekin kortti.

Ja onneksi on heitä, jotka tietävät mikä on kolhiintuneelle sielulle sitä parasta terapiaa. Istuttavat autoon ja vievät mukanaan, mihinpä muuallekaan kuin… 

Ei, ei baariin vaikka sekin olisi toki ihan hyvä vaihtoehto.

Kiitos kaverit. Kyllä teki hyvää.