Radiorakkautta: Yle Puhe
Kahden kodin välillä reissaaminen on tuonut elämääni säännöllisen autoilun. Kun matka on kuitenkin sen noin tunnin suuntaansa, riippuen kaasujalan raskaudesta, kaipaa siinä jo jotakin viihdykettä kilometrien ratoksi. Koska en jaksa räplätä cd-vaihtajaa ja vielä vähemmän jaksan ottaa selvää puhelimeni ja stereoiden mahdollisesta kyvystä tahi kyvyttömyydestä seurustella keskenään, ratkaisuni on ollut radio. Ja yleensä auki on Yle Puhe.
Ja miksi näin? Koska se on ihan törkeän hyvä radiokanava.
Tänä kesänä olen erityisesti viehättynyt stand up-koomikko Ali Jahangirin aamushow’sta ja siitä, kuinka taitavasti hän saa vieraansa rentoutumaan ja avautumaan omasta elämästään, hauskasti ja koskettavasti. Vaikka kesäuusintoja kuulukin aina kritisoida, olen silti ilahtunut Jenni Pääskysaaren sekä Jarkko Martikaisen omien ohjelmien uusinnoista. Kun Pääskysaari haastatteli päihdeperheessä kasvanutta Peppi Puljujärveä, jäin kotipihassa istumaan autoon ja vollottamaan. Mielenterveysasioihin pureutuneen Lanttulataamon soisin myös saavan jatkoa. Arman Alizadin tinkimätön tapa penkoa ihmismielen pohjamutia on todella kiinnostava ja eräänlaista sielunhoitoa tarjoilee myös Tommi Liimatta vangitsevilla radiomonologeillaan. Erityisesti mieleen on jäänyt Liimatan viiltävä analyysi tuoksukynttilöistä sekä muista tuoksuvien lahjatavaroiden heimoon kuuluvista esineistä.
Toki myös soittolistaradioille ja ohuessa yläpilvessä leijuville juontajillekin on paikkansa, mutta minä kaipaan ensimmäkseen jotakin muuta. Kiitos siis Yle Puhe, että olette olemassa. Jatkakaa samaan malliin.
Pus.
Terveisin iloinen Yle-veronmaksaja