Aah!
Me kyllä sovittiin, ettei vaihdeta joululahjoja. Aattona lipaston kätköistä löytyivät kuitenkin nämä:
Okei. Olin ehkä saattanut ohimennen mainita, että voisi olla ihan siistiä olla todistamassa historiallista hetkeä suomalaisen musiikin historiassa. Kuka vielä väittää, etteivät miehet kuuntele vaimojaan?
Olen kirjoittanut suhtautumisestani Cheekiin aiemmin täällä. En edelleenkään diggaile hänen musiikkiaan mitenkään aktiivisesti, mutta en myöskään vaihda radiokanavaa hänen takiaan. Hahmona hän on minusta äärimmäisen kiinnostava, kaikessa itsevarmuudessaan ja röyhkeydessään niin kovin epäsuomalainen.
On ollut hämmentävän hupaisaa seurata tuttujen reaktioita, kun olen kertonut tulevasta stadikkareissusta. Ilmeisesti Keekin keikka on jotain sellaista, josta niin sanottujen ajattelevien ihmisten tulisi ymmärtää pysyä mahdollisimman kaukana. Äsken naamakirjaa selatessani törmäsin suuresti ihailemani Kauko Röyhkän päivitykseen:
Viikonloppuna koko rakas kokoomusonnelamme kyykkyhyppii Cheekin tahdissa. Vaihtoehtona sille Kauko Röyhkä & The Boots perjantaina Tampereen Klubilla ja lauantaina Heinolassa.
Okei. En ole koskaan äänestänyt Kokoomusta. Tarkistin myös tuon lipun, eikä sen kääntöpuolelta löytynyt puolueen jäsenkirjaa. Ihmettelen myös, mikä tarve tunnetulla ja menestyneellä taiteilijalla on dissata esiintyjäkollegaa ja samalla nostaa itseään esiin. Nostaisin kateuskortin pöytään jos se ei olisi jo niin nähty.
Kyseisen päivityksen kommenttiketjusta löytyi myös käyttäjä Väiski Vemmelsäären viiltävä analyysi siitä, mikä siinä Keekissä oikein ärsyttää:
Se siinä on vikana että se on vitun pinnallista paskaa ja saa ymmärtämättömät penskat äänestämään sellasta mielikuvapuoluetta kun Kokoomus. Näin ne syntyy ja Suomi on tuhoontuomittu taas vuosiksi. Sen lisäksi se on musiikillisesti ihan hirveetä paskaa eikä se oo edes hip hoppia.
Ehkä se oli vain provo. Tai sitten ei.
Teinivuosilta muistan kyllä että se mitä musaa diggaili ei todellakaan ollut yhdentekevää vaan yhteisöllisen statuksen kannalta erittäin ratkaisevaa. Sosiaalisen itsarin uhriksi ei halunnut kukaan. Jos joku musiikki oli paskaa, niin se oli paskaa. Piste. Ilmeisesti tässä suhteessa suurin osa meistä elää edelleen sitä kuuluisaa pidennettyä nuoruuttaan.
En ole ensisijaisesti menossa katsomaan artisti-Cheekin keikkaa. Olen menossa katsomaan sitä, kuinka unelmista tehdään totta ja uskalletaan tehdä asioita isosti, piittaamatta siitä mitä muut ihmiset siitä kenties ajattelevat. Sellainen asenteelle annan rispektii ihan koko rahan edestä. Ja vaikken ala tässä ketään neuvomaan, niin minusta muidenkin pitäisi tehdä niin.
Koko tähän Keekki-huumaan on toki helppo heittää se kulunut fraasi niistä miljoonasta kärpäsestä. Perjantaina olen kuitenkin mielummin stadionin katsomossa kuin oikeassa.