Sukkahousutyttö on täällä taas

Vietin ihanan viikonlopun Helsingissä. Majailin sukulaisten luona, joilta sain pehmeän pedin ja täyden vatsan lisäksi myös aarteen.

Tämän kuvan.

Eletään kahdeksankymmentäluvun puoltaväliä tai vähän sen yli, kevättä kesämökillä, jäidenlähdön aikaan. Olen varmaankin noin seitsenvuotias. 

Pidän ihan kaikesta tässä kuvassa. Pienen tytön itsevarmuudesta ja heittäytymisestä, katsottavaksi antautumisesta. Mutta ehkä kaikkein eniten pidän siitä, että olen juoksennellut pelkät sukkahousut jalassa rantakalliolla. 

Minusta on toki otettu paljon lapsuuskuvia, mutta tämän otoksen näin nyt ensimmäistä kertaa. Katsoin kuvaa, enkä meinannut saada siitä silmiäni irti. Tuntui ihmeelliseltä, että kuva osui käsiini juuri nyt. 

En nimittäin muistanut tätä tyttöä. Muistin jonkun toisen, sen vähän ujon ja syrjäänvetäytyvän, omissa maailmoissaan viihtyvän, toisten selkien taakse piiloutuvan. 

Mutta tämä tyttö, tämä sukkahousutyttö. Siellähän se tyttö on ollut koko ajan. 

Ja kun tänään katson peiliin, hän katsoo minua takaisin.