Itsepuolustusvoimat

Jos joku käy fyysisesti käsiksi, on aivan oikeutettua puolustaa itseään ja ruumiillista koskemattomuuttaan. Mutta sanojen kanssa on toisin.

Ei haukku haavaa tee on jälleen yksi vanhan kansan viisauksista. Samaa porukkaa ovat nekin, jotka neuvovat kääntämään toisen posken.

Älä välitä, anna olla. Älä ainakaan missään tapauksessa näytä, että loukkaannuit. Tuommoset saavat siitä vaan lisää vettä myllyynsä. 

Anteeksi nyt vaan, mutta mitä paskaa. 

Itseään saa puolustaa ja tunteensa saa näyttää. Siitä on lähdettävä, koska eihän tässä hommassa ole muuten mitään mieltä. Jos vaikenee silloin kuin joku mulkvisti satuttaa, se mulkvisti voi pahimmillaan jäädä siihen käsitykseen että on ihan ok päästellä suustansa tai kynästänsä ihan mitä oksennusta tahansa. 

Ei. Se ei ole ok. 

Sitä paitsi itsensä puolustaminen on voimauttavaa toimintaa parhaimmillaan. Kun yhtäkkiä tajuaa, ettei olekaan se värisevä haavanlehti joka oli jo vähällä piiloutua peiton alle itkemään vaan kylmän rauhallisesti piirtää ääriviivansa näkyviin. Ja tekee enemmän kuin selväksi sen, ettei niiden yli kävellä. 

Siinä jos missä on sitä todellista mindfulnessia. 

Vanhan kansan viisaudet kaipaavat minusta pientä päivitystä. Jotenkin tähän tapaan:

Kun sinulle vittuillaan, vittuile takaisin. Se tekee ihan helvetin hyvää.