Tampere on ihmiselle hyvä

No voi morjens mikä viikonloppu.

Kun perjantaina laskin matkalaukkuni hotellihuoneen lattialle, vapautuneeseen käteeni työnnettiin skumppalasi. En ollut siitä kovinkaan pahoillani. 

Pellepaita päälläni lähdin avajaisiin, jatkoin hölmöä hymyilemistä (ja kikattelin muun muassa sille että työni oli numeroitu KAKKOSEKSI) ja join lisää viiniä. Sitten menin ravintolaan, söin hevosta ja join lisää viiniä. Sitten menin pubiin ja join vielä vähän lisää. Kun jossakin vaiheessa tajusin sössöttäväni miehelleni itku kurkussa ja ripsivärit poskilla miten ilman tätä miun huumorintajua mie oisin kyllä ollu jo kauan sitten vainaa, ymmärsin että oli aika lähteä nukkumaan. 

Seuraavana päivänä olo oli hauras ja muut ihmiset vähän pelottavia. Hotelliaamiainen, tuo jumalten lahja paikkasi hieman tilannetta ja lähdin galleriaan päivystämään lupaukseni mukaisesti. Kiitos teille, jotka tulitte nykäisemään hihasta ja kiittämään blogista. Olette kovin tärkeitä minulle. (Tähän sydän.)

Ja Laura, voi Laura. Käsittämätöntä miten voi tuntea sellaista sielujen sympatiaa (aargh, mikä klisee mutta ei voi mitään) sellaisen ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan ennen tavannut. Mieletöntä. Olkaa onnellisia te, ketkä saatte hänen vaikutuspiirissään aikaanne viettää! (Ja te, ketkä ette ole häneen blogiinsa vielä tutustuneet niin ei muuta kuin klikaten tänne heti ja välittömästi.)

Edustushetken jälkeen puolikas pitsa, päiväkalja ja pienet päiväunet olivat ainoa oikea ratkaisu. Vaatteet päällä hotellilakanoissa makoileminen punkkulasi kädessä miesten telinevoimistelua katsellen tuli testattua myös ja todettua erittäin hyväksi ajanviettotavaksi. Ja koska Tampereella täytyy kuulema ehdottomasti mennä syömään kanansiipiä, menimme syömään kanansiipiä. 

Ja tänään aamupalan ja aamusaunan kautta kotiin pellonreunaan. 

Hyvä. Oikein hyvä. Saatan tulla joskus uudestaankin.

***

Tyttö-teemanäyttely Galleria Rongassa Tampereella 7.5. asti. On muuten tosi hieno näyttely!