Älä odota mitään

Mietin odotuksia.

Sitä, miten me koko ajan odotamme jotakin. Kesälomaa, joululomaa, viikonloppua. Tilipäivää, vapaapäivää. Kahvitaukoa ja päiväunia.

Ja vielä enemmän kuin mitään näistä, odotamme koko ajan jotakin toisilta ihmisiltä. Vanhemmat odottavat asioita lapsiltaan, lapset vanhemmiltaan, opettajat oppilailtaan, puolisot, ystävät, sukulaiset, naapurit ja tuntemattomat toisiltaan.

Ilma on sakeana odotuksista. Ja aina kun jotakin odottaa, on myös mahdollisuus pettyä.

Luulen, että jokainen on joskus kuullut toiselta ihmiseltä ne kolme pientä sanaa:

odotin sinulta enemmän.

Kolme pientä sanaa, joilla voi olla suuri vaikutus. Riippuen sanojasta ja sanomisen kohteesta.

On ihan paikallaankin sanoa niin, jos toisen kanssa on yhdessä sovittu tavoitteet. Jos on itse luvannut, että kyllä, minä toimin näin ja näin tähän ja tähän päivään mennessä, eikä sitten kuitenkaan. Tai jos on etukäteen paukutellut henkseleitään ja tuuletellut että nyt, nyt nimittäin nakataan tiskiin semmosta settiä että huhhuh. Eikä sitten kuitenkaan nakattu.

Mutta jos ei ole luvannut mitään? Yhtään mitään? Kenellekään?

Tehnyt vain niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Luottanut omiin silmiinsä ja omiin ajatuksiinsa.

Eikö silloin voi vain vastata että

voi kultapieni, se on ihan sinun oma ongelmasi. 

Sillä minä en ole täällä täyttämässä kenenkään toisen odotuksia.