Pidän sinusta, siinä kaikki

Pidän sinusta, kesä. 

Pidän huumorintajustasi. 

Pidän siitä, kuinka osasit jallittaa meitä. Kuinka niin monena vuonna tarjoilit yltiöpäisiä helteitä, kaadoit lasit niin täyteen että läikkyi. Annoit ymmärtää, että

hei, tällaisia ne nyt ovat, nämä Suomen kesät. 

Ja sitten: muutit mielesi. Annoit vähäsen, otit samantien pois.

Ja juuri kun kaikki olivat jo heittäneen toivonsa kirveen lailla kaivoon, sinä sanoit

ähäkutti.

Minä pidän sinusta kesä. Minä pidän sinusta oikein kovasti.

Annoit minulle kaiken mitä tarvitsinkin. Irtojäätelön, terassikaljan. Aurinkoviltin ja mustikkametsän. Grillimakkaran, vattupuskan, rantasaunan ja tyynen järvenselän. Mattopyykin ja uudet perunat.

Paljon puhetta, vielä enemmän hiljaisuutta. 

Tiedätkö mitä? Minun puolestani sinä saat olla juuri sellainen kuin haluatkin olla.

Enhän itsekään tahdo muuta kuin tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Miten voisin vaatia keltään mitään muuta? 

Ja muista vielä tämä:

sinä et ole kenellekään velkaa yhtään mitään.

Et yhtään mitään.