”Lähe meneen, Tero” ja muita megamokia
Lilyn toimitus haastoi paljastamaan omat megamokat vuosien varrelta. Sen verran tehokkaasti on hauras mieleni ne painanut muistin syvimpiin sopukoihin, jotta hetken piti niitä esiin kaivella.
Noh, tässä tulee top nelonen.
1. Olin lapsena hyvin ujo ja arka. Olimme kerran leikkimässä kaverini kanssa erään toisen kaverin luona talossa, jossa en ollut käynyt aiemmin. Minulle tuli pissahätä, enkä kainona lapsena uskaltanut kysyä, missä on vessa. Pidättelin ja pidättelin, kunnes lopulta leikin tiimellyksessä minulta lirahti tilkka (tai vähän isompikin) housuun. Silloin sain vihdoin suuni auki ja pääsin kuin pääsinkin pytylle.
2. Toinenkin moka liittyy lapsuuteen ja eritteisiin. (Jännä juttu.) Olin saunomassa kaverini perheen luona, rantasaunalla. Siellä ei ollut vessaa tahi huussia ja yllättäen minulle tuli iso hätä. Menin läheiseen pusikkoon, yrittäen etsiä mahdollisimman syrjäisen paikan mistä tuotostani ei huomattaisi ja luulinkin onnistuneeni.
Saunan lauteilla ystäväni isä sitten totesi astuneensa äsken ihmispaskaan.
3. Teinimokia on kohtalaisen runsaasti, yllättäen suurin osa niistä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen. Olimme viettämässä juhannusta leirintäalueella kaveriporukalla. Virvokkeita nautittiin runsaasti ja jossain vaiheessa kohtasin pojan, jonka kanssa homma eteni ihan pussailuasteellekin. Koska naisella on tunnetusti oikeus muuttaa mieltään, jossain vaiheessa iltaa totesin ettei nuorukainen ollutkaan se unelmieni prinssi. Sen sijaan että olisin sanonut sen hänelle suoraan, supatin kaverilleni että hän käskisi pojan lähteä menemään. Tämän hän tekikin ja poika yritti ottaa minuun kontaktia, tilanteesta hyvin hämmentyneenä. Minä käänsin katseeni coolisti poispäin.
Vieläkin hävettää. Anteeksi Tero (jos muistan nimesi oikein.)
4. Sitten päästäänkin jo aikuisuuteen. Olin työharjoittelussa teatterilla ohjaajan assistenttina ja harjoittelimme näytelmää, jossa erään näyttelijän piti osata esittää nyrkkeilijää uskottavasti. Pyysin erästä paikallista nyrkkeilijää harjoituksiin opettajaksi. Kun nyrkkeilijä saapui paikalle, täysin ajattelematta, jostakin aivan käsittämättömästä syystä huikkasin näyttelijälle mustalaisaksentilla hei Roni, siu valmentaja tuli!
Kyseinen nyrkkeilijä oli puoliksi romani.
Näin! Ja kuten improvisaatioteatterissa sanotaan, moka on lahja! Minä käperryn nyt nurkkaan miettimään, miten suurenmoisen lahjan elämä minulle näiden mokien myötä on tarjoillutkaan.