Viikonloppu yhdessä kuvassa

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka päädyin perjantai-iltana tamperelaiseen yökerhoon laulamaan kurkku suorana Neiti Groovea Aikakoneen keikan eturiviin. (Koskin Sanin kättä. Se oli pieni ja lämmin.)

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka vedin lauantaibrunssilla nakkeja kaksin käsin ja kävin välillä kuvaamassa kuinka mustetta hakattiin ystävän ranteeseen. (Brunssi yhdistettynä tatuointifestariin? Nomikäettei.)

Voisin kirjoittaa siitäkin, kuinka kirppareihin uskoni jo menettäneenä löysinkin niiden uumenista kolmen ja puolen euron täydellisen vintagemekon. 

Voisin kirjoittaa täydellisestä mezelautasesta.

Voisin kirjoittaa siitäkin, kuinka hermostuin ihmisiin.

Ja voisin kirjoittaa uudesta, hienosta valokuvakeskuksesta Tampereen sydämessä ja mahtavasta Iiu Susirajan näyttelystä. 

Ja voisin kirjoittaa ystävyydestä. Siitä vasta voisinkin kirjoittaa.

 

Mutta sen sijaan, jätän tämän vain tähän. 

Kiitos Tampere, kiitos Laura. 

Kiitos kun olette.