Leima otsassa
Keskustelin erään ihmisen kanssa työskentelystäni vankilassa. Kerroin, kuinka iso osa hommaa on ihmisten rohkaiseminen ja tsemppaaminen. Ei haittaa, jos teos epäonnistuu, voi aloittaa uuden. Ja jos ei millään meinaa jaksaa keskittyä tai tuntuu ettei hommasta tule mitään, sekään ei ole vaarallista. Voi pitää röökitauon tai happihyppelyn tai seistä vaikka päällään vähän aikaa ja tulla sitten jatkamaan. Taiteelliseen prosessiin kuuluvat olennaisena osana turhautumisen hetket, ei se ole niin vaarallista jos välillä meinaa hermo mennä.
No onhan se nyt vaarallista jos hermo menee, keskustelukumppanini tokaisi.
Nehän on sentään väkivaltarikollisia.
Menin hänen kommentistaan hiljaiseksi. Oikeassahan hän tietysti omalla tavallaan oli.
Minä en ajattele, että jos ihminen on tappanut jonkun, hän myös automaattisesti flippaa joka kerta kun sivellin lipsahtaa. Olisi melko mahdotonta tehdä tällaista työtä, jos ajattelisin niin. Sellaista hetkeä ei vankilatyössä ole myöskään tullut vastaan (eikä toivottavasti tulekaan), että olisin tuntenut turvallisuuteni uhatuksi. Kohteliasta käytöstä ja kunnioitusta olen kohdannut sitten senkin edestä.
Muutama viikko sitten olin viettämässä iloista iltaa pikkukylän ainoassa menomestassa kun sain tanssilattialla kylkeeni turhan innokkaan ihailijan. Ei-sanan ymmärtäminen ei selvästikään kuulunut hänen saavuttamaansa oppimäärään ja tilanne alkoi olla jo kuumottava. Puuskahdin ystävälleni, etten olisi ikinä uskonut kaipaavani juuri nyt takaisin vankilaan, koska siellä saa sentään olla naisena täysin rauhassa kähmiviltä kännääjiltä tahi muiltakin ahdistelijoilta.
Aiemmin syksyllä sain suuren kunnian osallistua vankien omaisten tukiryhmän kokoontumiseen. Kuulin siellä monta koskettavaa tarinaa. Parhaiten jäivät mieleen erään äidin sanat: Se miun poika oli niin paljon muutakin kuin pelkkä vanki ja rikollinen.
Mietin, miten helposti se käy, että katsoo toista ihmistä vain yhdestä kulmasta. Miten innokkaasti sitä lätkii leimoja toisten otsaan. Ja miten hirvittävän väärin se on.
Rikokset ja pahat teot ovat aina tuomittavia. Silti jokaisella ihmisellä, hirveimmänkin teon takana, on ihmisarvo.
Ja jos minä en sitä ihmisarvoa kunnioita, en minäkään ole enää silloin ihminen.