Rauhasta

Rauha ei ole pysähtynyttä, rauha on liikettä. Ei välttämättä suurta liikettä, mutta liikettä. Vaikka ihan pientä, ihan pienenpientä, mutta jatkuvaa.

Rauha on tekoja. Rauha on tiskatut tiskit ja vaihdetut lakanat, rauha on tyhjä ja puhdas biojäteastia. Rauha on pitkään lykätty ja viimeinkin soitettu puhelu. Rauha on mustalla tussilla yliviivattu asia.

Rauha on käsitys siitä, minne on menossa ja mistä on tulossa. Rauha on helpotus, rauha on tyydytys. Rauha on kengästä kaivettu kivi, rauha on  rakkolaastari.

Rauha on tunne siitä, että on saanut jotakin oikeaa aikaan. Vaikka sitten maailman pienimmän asian, mutta kuitenkin.

Rauha on sen hyväksymistä, ettei koskaan pääse perille.

Rauha ei löydy joogamatolta eikä mindfulnesstunnilta. Se ei löydy syömällä rusinaa tietoisesti tai makaamalla hernepussi rintakehän päällä. Rauha ei löydy etsimällä eikä hakemalla, se on sivutuote.

 

Rauha syntyy uskollisuudesta. Uskollisuudesta itselleen. Ja uskollisuudesta heille, joita rakastaa.