Käsi joka kesäbisseä kallistaa

Vietin lauantaina hauskan illan naapurissa, punaviinin ja viskin voitelemana. Vaikka kotimatka tapahtuikin soutuveneellä, raikas järvituuli ei suinkaan huuhdellut promilleja mennessään ja aamulla korvensi niin päätä, mahaa kuin sieluakin. 

Muistin taas, miksi harrastan nykyään niin harvoin humalahakuista juomista. Masennukseen ja ahdistukseen taipuvaisena koen, etten halua itse lisätä elämääni sellaista, mikä saattaa tulla kylään ihan muutenkin. 

Sillä mikään harmiton päihdehän alkoholi ei suinkaan ole, vaikka tälläkin hetkellä somen lomakuvista voisi niin päätellä. Tuopit ja skumppalasit vilahtelevat yhtenään somevirrassa, sillä onhan nyt vihdoinkin aika relata pitkän työputken jälkeen ja tiäksä mä oon niin ansainnu tän. Moni vaihtaakin työputken dokausputkeen ja ihmettelee sitten lomien jälkeen, miksi helvetissä väsyttää näin kovasti vaikka just olin kuukauden lomalla. 

Tokihan alkoholi rentouttaa, mutta vain pieninä annoksina. Isoina annoksina ja säännöllisesti käytettynä se vaikuttaa mm. unen laatuun ja sitä kautta ihmisen mielialaan ja jaksamiseen. Huonosti nukkunut on ärtyisä ja vittuuntunut, joka tarvitsee kaljan siihen että rentoutuu taas. Ja kas, kierre on valmis. 

Ei liene sattumaa, että A-klinikoilla koetaan ruuhkahuippu joka vuosi heti kesälomien jälkeen.

Kokovartalofiilis-blogin Ani kirjoitti hyvän tekstin siitä, kuinka aikuisten ihmisten ryntäilyä Pokemonien perässä on ihan ok pitää tyhmänä, mutta aikuisten ihmisten jatkuva dokaaminen on vain aikuismaista ajanvietettä eikä millään lailla typerää tai paheksuttavaa. Ja näinhän se menee. Vaikka nykynuoriso on käsittääkseni edellisiä sukupolvia raittiimpaa, saa aikuinen ihminen edelleen selitellä juomattomuuttaan tai sitä, että ottaa oikeasti vain sen yhden. Kun osallistuin viime vuonna 100 päivää ilman viinaa-haasteeseen ja suoriuduin siitä, sain taputteluja selkääni ja kehuja siitä että kyllä sinä sitten olet aikamoinen.

Se tuntui äärimmäisen hölmöltä. Eihän alkoholin pitäisi olla mikään ruokaympyrän osa tai happeen verrattavissa olevan välttämättömyys. Sitä se kuitenkin monelle on. 

Kesäloma olisi hyvää aikaa kääntää katse hetkeksi sisimpään ja pohtia omaa elämää pikkuisen syvällisemmin kuin arjen kiireiden keskellä ehtii. Pohtia, miksi tekee asioita niin kuin tekee, miksi elää elämäänsä niin kuin elää. Ne ovat kuitenkin siitä ikäviä kysymyksiä, että niihin saattaa saada myös sellaisia vastauksia, joita ei halua kuulla.

Siksi onkin helpompi narauttaa korkki auki ja vaientaa ne.