Viisivuotissuunnitelma

Tasan viisi vuotta sitten oli myös maanantai.

Päivä oli kaunis ja lämmin. Rohkaisukonjakki lämmitti poskia, kun sanoin maistraatissa että tahdon. 

 

Muistan ajan, kun viisi vuotta tuntui ikuisuudelta. Nyt se on yksi hujahdus.

Ja silti. Kun oikein alkaa listata, mitä kaikkea siihen mahtuu, tuntuu siltä kuin muovikassi ratkeaisi saumoistaan. 

 

Viidessä vuodessa olen

vaihtanut kotia ja ammattia

ottanut vastuuta ja paennut sitä kuin henkeni edestä

paiskonut ovia kiinni perässäni ja hakannut nyrkeillä edessäni sulkeutuvia

pelännyt ja hävennyt ihan liikaa

tanssinut häitä ja juonut hautajaiskahveja

pitänyt kädestä kiinni ja silittänyt tukkaa

kantanut sylikaupalla polttopuita

kasvattanut tukkaani ja persettäni 

polttanut siltoja ja rakentanut uusia

romahtanut ja kompuroinut jaloilleni

ollut rohkea ja raukkis

romuttanut yhden auton ja aika monta käsitystä itsestäni

nähnyt liikaa ja liian vähän

ajatellut ihan vitusti kaikkea

 

Mutta viidessä vuodessakaan en ole vieläkään kasvanut ihmiseksi, joka ei hihittäisi saadessaan ravintolassa eteensä jotakin, joka muistuttaa kakkaa.