Kuka auttaisi pedofiilia?
Yle julkaisi eilen sivuillaan jutun Tuhansien pedofiilien maa, jonka lukemista suosittelen lämpimästi. Niin vastenmielinen kuin aihe onkin, Ylen juttu avaa ansiokkaasti sitä, mitä varmaankin moni miettii lukiessaan uutisia hyväksikäyttötapauksista: mitä oikein liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka tuntee seksuaalista kiinnostusta lasta kohtaan?
Vaikka kansankielessä pedofiili tarkoittaa usein samaa kuin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön jo syyllistynyt, on tärkeää ymmärtää että pedofiili ei ole automaattisesti vaaraksi lapsille: taipumus ei itsessään tee vielä kenestäkään rikollista. Siihen tarvitaan seksuaalinen teko ja tämä on kynnys, jota pedofiili ei välttämättä koskaan ylitä. Moni ymmärtää järjen tasolla oikean ja väärän eron ja haluaisi apua ja tukea, jotta ei ylittäisi rajaa ja tekisi rikosta. Mutta onko sellaista apua tarjolla?
Eipä sitä oikein ole, vaikka jo EU velvottaa jäsenmaansa tarjoamaan ennaltaehkäisevää apua: direktiivin mukaan jokaiselta valtiolta edellytetään toimia, jotta henkilöt jotka pelkäävät syyllistyvänsä lapsiin tai nuoriin kohdistuvaan seksuaalirikokseen saisivat ajoissa apua ja mahdollisuuden osallistua riskiä vähentäviin ohjelmiin. Tällä hetkellä ennaltaehkäisevää apua tarjoaa ainoastaan Sexpo-säätiö, julkinen sektori ei auttavaa kättään ojenna, paitsi sitten jos syyllistyy rikokseen ja joutuu teostaan vankilaan. Tosin silloin ei enää puhuta ennaltaehkäisevästä työstä kun pahin on jo tapahtunut: Riihimäen vankilassa toimiva STOP-ohjelma tähtää siihen, etteivät seksuaalirikolliset uusisi tekoaan.
Suomessa on kylläkin ollut jo parin vuoden ajan vireillä ennaltaehkäisevä hoito-ohjelma pedofiileille. Estä ajoissa-hankeessa on mukana muun muassa Sexpo, Åbo Akademi, Kriminaalihuollon tukisäätiö ja Pelastakaa Lapset ry. Valitettavasti se on edelleen vailla rahoitusta. Sexpon hallituksen puheenjohtajan J. Tuomas Harviaisen mukaan hanke on toistaiseksi kariutunut paitsi vallitsevaan taloustilanteeseen, myös vallitsevaan ilmapiiriin ja aiheen tulenarkuuteen: vaikka kyseessä on lastensuojelullinen toimenpide, se mielletään ”pedofiilien hyysäämiseksi”. Tästä syystä esim. poliitikkoja on vaikea saada hankkeen taakse.
Tuntuu kovin turhauttavalta, ettei ennaltaehkäisemisen merkitystä nähdä tässäkään asiassa: kovempien tuomioiden ja hirsipuun perään huutelijoita kyllä löytyy, sitten kun pahin on jo tapahtunut.
Kuinka monelta inhimilliseltä tragedialta vältyttäisiinkään, jos ennaltaehkäisevään työhon oikeasti panostettaisiin? Kyllä, rahaahan se vaatii, mutta ei vankilassa istuttaminenkaan ilmaista ole, puhumattakaan rikkoutuneiden mielten korjaamisesta.
Mikäli enää on jäljellä mitään, mitä korjata.
Myös Yle Perjantai käsittelee aihetta ensi perjantain lähetyksessään Pahuus klo 21.05, TV1.
Aiemmin tässä blogissa: Seksuaalirikosten ehkäisemisestä