Ystäväni Pomppu

MariWLZ laittoi palstallaan käyntiin hauskan Salainen kissaystävä-tempauksen, johon minutkin vinkattiin mukaan. Mikäs sen mukavampaa!

Jotta kissalleni arvottu salainen kissaystävä ja hänen emonsa saisivat tarpeellista tietoa lahjan kohteen sielunelämästä, lienee aiheellista raottaa hieman Pompun tarinaa.

Pomppu on löytökissa, jonka menneisyydestä tiedän sen verran että se elänyt melkein koko elämänsä puolivillinä ulkokissana. Entinen omistaja oli ilmeisen piittaamaton lemmikinsä ruokkimisen ja muun hoivan suhteen ja Pomppu hankkikin ravintonsa pääasiassa hengaamalla vierailla pihoilla ja varastamalla tilaisuuden tullen toisten kissojen ruoat. Yhden talon kulmilla se oli viihtynyt pitempään ja sen asukkaat sitten lopulta tekivätkin ilmoituksen löytöeläinkotiin. 

Pomppu ehti olla tarhalla parisen kuukautta, ennen kuin sai kodin meiltä. Yksi perhe oli sen jo ehtinyt varata, mutta tulivatkin sitten toisiin ajatuksiin. Onneksi. 

Kun katselee tätä vimmatusti puskevaa ja tavattoman äänekkäästi kehräävää kyljessä kyhnyttäjää, on vaikea kuvitella samaa kissaa säikkynä villipetona, jollaisena se pitkän väsytystystaistelun jälkeen kiinni otettiin. Pomppu tosin kuulema päätti kesyyntyä sen automatkan aikana ja tarhalla laatikosta paljastuikin huriseva ja täynnä rakkautta oleva miisu.

Mitäpä Pompusta voi sanoa, muuta kuin että se on ihan paras.

Suosikkiharrastuksiin kuuluvat mahan lämmittäminen leivinuunin kyljessä, hiirien pyydystäminen tuvasta ja niiden raatojen työntäminen sohvan alle josta palvelusväki ne joskus myöhemmin sitten löytää. Sekä tietenkin noin 12 tunnin mittaiset päiväunet.

Ai niin, ja jooga.

 

P.S. Ne Dreamiesin kananmakuiset herkkupalakarkit ovat aika kova sana.