Enkeliraivo

Entinen kilpaurheilija, nykyinen näyttelijä ja kirjailija Manuela Bosco vieraili taannoin YLEn Aamu-tv:n haastateltavana. Katselin ohjelmaa ohimennen toisella silmällä ja ajattelin että vau, onpa siinä onnellisen ja tasapainoisen oloinen ihminen. Melkein kateeksi käy.

Myöhemmin samana päivänä huomasin Facebookissa, kuinka joku kaverini oli jakanut linkin nettiuutiseen sarkastisen kommentin saattelemana. Muut kommentoijat ilmaantuivat välittömästi heittämään löylyä kiukaalle. Maunuela sai ankaran tuomion pahasti harhaisena runotyttönä, jota pidettiin varoittavana esimerkkinä siitä, millaiseen henkiseen tasapainottomuuteen urheilu-ura voikaan ihmisen suistaa. 

Viimeisimpänä henkimaailman asioista, tai pikemmin niihin uskovista on vetänyt raivarit toimittaja Sanna Ukkola, joka lyttää melko aggressiivisessa blogikirjoituksessaan new agen, parapsykologian ja muun huuhaan syvälle lattianrakoon ja paheksuu ihmisiä, jotka tuhlaavat rahansa enkeliterapiaan ja reikihoitoon. Tässäkin tapauksessa kommenttilaatikko alkoi pullistella alta aikayksikön, enemmistönä heistä, jotka jakoivat kirjoittajan ajatusmaailman.

Kyllä, aihe on tulenarka. Jo pelkästään horoskooppeihin uskova saa tässä yhteiskunnassa välittömästi hörhöhipin leiman otsaansa, saati sitten hän joka tunnustaa kuulevansa enkelinsiipien suhinan korvissaan. Mutta olenko väärässä, jos väitän että suhtautuminen yliluonnolliseen on jossakin välissä muuttunut hyväntuulisesta hymähtelystä ja silmienpyörittelystä vihamieliseksi loanheitoksi?

Ja jos näin on, niin mistä se kumpuaa?

Olemmeko me suorittajayhteiskunnan kansalaiset niin solmussa omien lukkojemme kanssa, että kun näemme jossain hymyilevän ja seesteisen onnellisen ihmisen, heitämme välittömästi sen ensimmäisen kiven? Rauha on meille epätodellinen olotila ja ne ketkä kehtaavat väittää löytäneensä sen, tuikataan oitis roviolle. 

Ymmärrän kyllä, että kritisoidaan sitä bisnestä, jota tässäkin yhteydessä ilmeisen suurella menestyksellä pyöritetään. Siellä, missä on kiihkeästi vastausta etsiviä ihmisiä, ovat myös markkinamiehet. Tämähän pätee moneen muuhunkin, kuten vaikkapa laihduttamiseen ja siihen valtavaan dieettivalmisteiden kirjoon jota kilojensa kanssa kamppaileville auliisti kaupataan. Kuinka paljon siellä on silkkaa humpuukia ja hyväuskoisten ihmisten kusetusta? Ja toisaalta, jos ihminen kokee saaneensa avun enkeliterapiasta ja on omasta mielestään sen ansiosta parempi ihminen, niin mikä minä olen sitä asiaa päivittelemään? 

Minäkin olen ainakin jollain mittapuulla osa hörhöhippien kastia. Uskon ajatuksen voimaan niin hyvässä kuin pahassa ja siihen, että tässä maailmassa on aivan helkutisti sellaista, mitä ei järjellä ja tieteellä voi selittää. Ja voidakseen aistia ja kokea näitä asioita, on oltava henkisesti auki ja vastaanottavainen. Mikä ei toki ole huono olotila ihan perusarjenkaan kannalta.

Eikä auki oleminen tosiaankaan tarkoita sitä, että täytyy täysin kritiikittä niellä kaikki mikä lautaselle mätetään. Juuri tämä mustavalkoisuus tässä keskustelussa ehkä eniten ottaakin ohimoon. Että olet joko täysi rationalisti ja kaikin puolin tiedeuskollinen ihminen tai sitten batiikkimekossa heiluva puidenhalaaja ja kristallinhiplaaja. Välimuotoja ei mukamas ole, vaikka oikeasti niitä on, ihan vitusti. 

Mitä mieltä sinä olet? Haluaisitko rakentaa tarot-korteista juhannuskokon vai onko sinulla kenties ihan oma pakka jemmassa? Vai ihansamamulle?