Aikuislompakko
Rahapussi on yksi tärkeimpiä esineitä kotiavaimen ja kännykän ohella. Se myös kertoo paljon omistajastaan. Siksi ei olekaan yhdentekevää, millainen se on.
Marietta mainitsi hiljattain aikuisasioita käsittelevässä postauksessaan kauhistuttavan asian nimeltä aikuisten naisten lompakko. Okei, tiedän kyllä että toiset ovat sinut tämän asian kanssa, mutta minulle kyse on vaikeasta asiasta. Pyydän ymmärrystä.
Ikävuodet kahden- ja kolmenkymmenen välillä olivat valuuttaliikenteen osalta kovin huoletonta aikaa. Marimekon kukkaro, jonka sisällä oli tietenkin toinen pikkukukkaro kolikoille täytti tehtävänsä mainiosti. Tosin bonuskorttien kaiveleminen kassalla kaikkien läpysköiden seasta oli yhtä helvettiä, mutta kuitenkin ihan siedettävää sellaista.
Sitten pamahti mittariin nuo maagiset 3 ja 0. Päivä paistoi jo läpi marikukkarosta ja minä huokaisin, että kai se olisi jo aika. Aika ryhtyä aikuiseksi. Kaivoin päättäväisesti piironginlaatikosta jonakin kylkiäismikälielahjana saadun mustan nahkalompakon, sulloin sen lokerikot täyteen tavaraa ja odottelin aikuisen naisen seesteisen hengen laskeutumista päälleni.
Ei laskeutunut. Taistelin urhollisesti kaksi päivää, jonka jälkeen ryntäsin paikalliseen käsityöpuotiin ja nappasin käteeni ensimmäisen verkkokalvoilleni osuneen, rouheasta retrokankaasta ommellun pussukan. Ja kas, hengityskin tasaantui ja verenpaine palasi normaalilukemiin.
Vielä ei ollut aika.
Viime kesänä samoilin pahaa aavistamatta pitkin Berliinin katuja ja kävelin sattumalta Checkpoint Charlien nurkilla olevan krääsäkaupan ovesta sisään.
Siinä se oli. Minun aikuislompakkoni.
Tai siis kukkaro. Aikuiskukkaro. No melkein sama asia.
Tai siis oikeastaan hyppäsinkin aikuisuuden yli suoraan mummokukkaroon.
Katsokaa tätä käytännöllisyyden juhlaa: isoja lokeroita ja kolikoille oma, integroitu pikkukukkaro! Niin siistiä!
Kukkaron pohjassa on myös vetoketjulla suljettava salatasku, johon voi kätevästi jemmata ne kaikki ne rahat, joita ei halua muistaa itsellään olevan silloin kun tilaa illan viimeistä drinkkiä vaikka olisi pitänyt olla nukkumassa jo kolme tuntia sitten. Sanomattakin lienee selvää, että salataskussa on ollut hiljaista.
Kukkaro oli tietenkin sellaisenaan hieman liian pliisu. Koristeen ja onnenamuletin virkaa pääsikin toimittamaan tämä Berliinin homomuseosta hankittu komea könsikäs. Naiivina tyttönä ajattelin, että karju suojelisi samalla myös hiellä ja vaivalla hankittua omaisuuttani, mutta hän taitaakin olla vielä minuakin huikentelevampi tuhlari. Siis pieleen meni, mutta onhan hän sentään nätti.
Lompsat esiin: millainen rahapussi sinun laukustasi löytyy? Painitko vielä pussukkasarjassa vai oletko jo siirtynyt aikuisten lompakkoliigaan?