Ananasmehulla autuaaksi, halleluja!

Lilyssä on viime päivinä puhuttu paljon kuntoprojekteista, elämäntapamuutoksista ja etenkin niiden hehkuttamisesta ja tuomittu jyrkästi superihmisten kanssatamppaajiaan kohtaan harjoittama ruoka- ja jumppanatseilu. Olen samaa mieltä. Tuputtamalla ei tähän maailmaan synny ensimmäistäkään uutta smoothienimijää vaan korkeintaan agressiivista vastarintaa. 

Aihe liippaa kuitenkin sikäli läheltä, että olen vastikään aloittanut omassa elämässäni tutustumisen niin sanottuun tolkulliseen syömiseen. Yhtenä kauniina päivänä tajusin, että vaikka periaatteessa tiedän oikein hyvin miten tulisi syödä jotta jaksaisi ja pysyisi terveenä, ruokavalioni on tosielämässä aivan päin helvettiä.  Ei säännöllistä ateriarytmiä vaan napostelua ja ravintoköyhiä välipaloja sekä olematon selkäranka herkkujen suhteen. Mieltymykseni legginsseihin ja muihin joustaviin vaatteisiin oli myös edesauttanut perseen leviämistä aivan omassa rauhassaan, tunikan suojelevien helmojen alla. Eikä kyse ollut vain omaan silmään käyvästä esteettisestä haitasta: en tuntenut oloani hyväksi omissa nahoissani.

Ei hyvä juttu ollenkaan. Päätin tehdä jotain, ennen kuin homma karkaisi käsistä.

Olen aina tuominnut kaikki mahdolliset kuurit sun muut, joilla imuroidaan kaksi viikkoa kaalisoppaa ja sitten juostaan tukka putkella Mäkkäriin kerrosaterian kuvat silmissä. Kaiken maailman Nutrilettien imeskelijät istuvat mielestäni itsepetoksen korkeimmalla pallilla (anteeksi, tiedän että teitä on myös lähipiirissäni!). Niinpä hieman häkellyin, kun huomasin klikkailevani netistä tietoja Vogelin ananasmehukuurista. 

Kyseessä ei siis ole varsinainen laihdutuskuuri tai mehupaasto, vaan pikemminkin viiden päivän mittainen kevennys- ja puhdistusjakso. Oikeaa ruokaa syödään monta kertaa päivässä, eikä nälän kourissa tarvitse kärvistellä. Lisäksi otetaan ananasmehuhuikkaa ja nautitaan aineenvaihduntaa sekä ruonsulatusta vauhdittavia luontaistuotteita kuten Molkosania, Cynara-tippoja sekä yrttiteetä. 

Kuurissa minua viehätti juuri se, että saa syödä ja paljon. En kestä nälkää enkä itseni kiusaamista. Valmiiksi laadittu ruokavalio vaikutti niin tolkulliselta, että sitä voisi noudattaa myös ihan ”normaalissakin” elämässä. Toiveena oli siis se, että viiden päivän säännöllinen ja terveellinen ruokarytmi jäisi päälle ja että fiksuista valinnoista tulisi jatkossa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Silläkin riskillä, että syyllistyn ennenaikaiseen hehkuttamiseen, täytyy sanoa että itselleni tämä toimi.

Tajusin monia itsestäänselviä asioita, kuten sen että jos haluan syödä tolkullisesti, minulla pitää olla kotona tolkullista ruokaa. Jos jääkaappi huutaa tyhjyyttään, niin käsi on pizzerian ovenkahvassa kiinni nopeammin kuin ehdin sanoa vihersmoothie. Vihanneslokerikon pitää pullistella, mutta proteiiniakaan ei saa unohtaa, muuten tulee nälkä ja kiukkuitku. Ja vettä pitää juoda, juoda ja juoda. Joo, jatkuva vessassa ravaaminen on helkutin rasittavaa mutta se on pieni hinta kirkkaasta ihosta ja kirkkaista ajatuksista. 

Ja että kun peruspalikat on kunnossa, saa syödä myös suklaakakkua. Koska se on ihan parasta.

Mutta siis että jotta suosittelen kyllä ananasakäämäilyä kaikille, jotka mielivät aloittaa sen vitun elämäntaparemontin ja kaipaavat jonkinlaista pientä, hyvää tarkoittavaa hanurillepotkimista alkustarttiin. 

Terveisin nimimerkki Sain tänään farkkuhameeni vetoketjun kiinni-79.

Kippis!

 

P.S. Jos lähdette tähän hommaan, niin varoituksen sana: Cynara-tipat ovat ehkä kauheinta, mitä luontoäiti on tähän mennessä tarjonnut. Suosittelen lorauttamaan sekaan sitruunamehua: jos se peittää viinan maun, se peittää mitä tahansa.

Tässä vielä vihollisen kuva: