Sanotaan, että kannattaa varoa, mitä toivoo. Sillä toive voi myös toteutua.  Minä olen toistaiseksi saanut sellaisen talven kuin toivoinkin. No en ehkä ihan tasan tarkkaan tällaisia pakkaslukemia, mutta kirkasta ja kuulasta ja VÄHÄLUMISTA talvea kumminkin. (Ei sillä etteikö lumi olisi kaunista, etteikö esteettisyysmittarini huutaisi tapissa keskellä hankien korkeitten nietosten. MUTTA MINÄ TODELLAKIN VIHAAN LUMITÖITÄ. Ja […]

Palaan jatkuvasti ajatuksissani tähän samaan asiaan. Hyväksyvään katseeseen. On yksi kysymys, joka tekee mieli esittää aina kun tapaan jonkun kaltaiseni, joka selvästi kamppailee omien demoniensa kanssa.  Se kysymys kuuluu: miten sinua katsottiin lapsena?  Oliko katse hyväksyvä ja rakastava? Sellainen katse, jonka alla sait olla juuri sellainen kuin olit?  Vai oliko se katse arvosteleva, ehkä myös […]

Alkaneen vuoden kirpsakka pakkassää on innostanut monia reippaaseen ulkoiluun ja punaposkien hankkimiseen vaikkapa luonnonjäällä pyörähdellen. Minä taas aktivoin pitkästä aikaa Netflix-tunnarini ja sivakoin läpi kymmenosaisen dokumenttisarjan Making A Murderer.  Punaiset posket saa nimittäin tästäkin, jos sattuu kuulumaan siihen ihmisryhmään jota kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus vituttaa.  Muistan, kun vuosia sitten katsoin leffateatterissa Lars von Trierin Dancer in the Darkin. […]

Välipäivien tunnelma on aina samanlainen.  Päivät ennen vuodenvaihdetta muistuttavat hetkeä ennen lottoarvontaa: ilma on sakeana lapsenomaista uskoa siihen, että elämä muuttuu silmänräpäyksessä.  Ihan kohta olen laihempi ja rohkeampi. Ihan kohta pystyn kaikkeen siihen, mihin ennen en. Ihan kohta se tyhjä paikka viimeinkin täyttyy. Ihan kohta.  Välipäivien tunnelma on myös läheistä sukua lentoaseman tunnelmalle. Ei olla […]

Söin, söin ja söin. Voitelin kinkkuvoileipää, rapistelin appelsiinijulioita. Lohkaisin vielä yhden palan pippurijuustoa.  Syömisen lomassa oli aikaa ajatella kaikenlaista. Enimmäkseen ajattelin ihmistä.  Sitä, kuinka kaikki eivät koskaan mahdu saman pöydän ääreen istumaan. Sitä, kuinka iän myötä ihminen ei välttämättä viisastukaan, vaan ajatusmaailmalle tapahtuu sama kuin kehollekin: se pienenee, käpertyy ja käpristyy.  Ajattelin sitä, kuinka moni […]

Taas tultiin jouluun, ja riemuita saa.Vuosi on mennyt, käy uusi oven taa.Näin pääsimme jouluun, on valkea maa,vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa.Että jouluilon jälkeen vielä ilota voisja tulevat päivät veis pelkomme pois. Ei ehkä valkeaa joulua, mutta valoa sydämeen, kirjoitin joulukorttiin.  Sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Jostain on löydyttävä valo tämän kaiken pimeyden keskelle. Ja uskon […]

Jos minusta joskus tehtäisiin elämäkertaelokuva, yksi avainkohtauksista tapahtuisi nyt jo edesmenneessä Uus-Lavolan sivukirjastossa Lappeenrannassa. Kohtaus olisi nimeltään Minna ja ensimmäinen kirjastokortti.  Muistan vieläkin, miltä tuntui saada keltainen pahviläpyskä pieneen kouraan, muistan kirjaston tuoksun. Ja sen tunteen, kun tajusin että nämä kaikki kirjat, nämä kaikki ovat käteni ulottuvilla. Kirjasto oli, ja on edelleen, yksi lempipaikoistani maailmassa. Olin […]

Otan nakkistroganoffia vaikka en pidä löllöistä suolakurkuista kastikkeessa en uskalla riskeerata  ja ottaa pinaattikeittoa koska kerran se oli pohjaanpalanutta   Istun luennolla ja yritän oppia jotakin taidehistoriasta vaikka puuduttaa niin päätä kuin jalkoja lasken minuutteja ja huokauksia   Käyn kaupassa ostan vihanneksia  ja asioita  joista saa ravinteita ja lihapiirakan jonka syön suoraan paperipussista autossa parkkipaikalla  […]

Kakku on pitkä, mutta elämä lyhyt. Miten vankeus muuttaa ihmistä?Mistä repäistä kokonaan uusi elämä rikosten ja päihteiden tilalle?Miten palata yhteiskuntaan, johon ei ole koskaan kuulunut?Miksi selliä ei saa sanoa kodiksi?Vuokraisitko asuntosi ex-vangille?Haluaisitko hänet työkaveriksesi?Mistä itse haluaisit vapautua?Miten ajattelit sen toteuttaa? Istun hämärässä teatterisalissa. Jo heti esityksen ensitahdeista tunnen, kuinka silmien pohjalle muodostuvat lammikot. Niiden pinta aaltoilee, […]

  (Kuva Swedish Canaryn Twitter-tililtä.)