Minulla ei ole aikaa turhalle lässytykselle, totuuden kiertelylle ja kaartelulle.  Minulla ei ole aikaa vatvomiselle, jauhamiselle, kääntämiselle ja vääntämiselle. Ei jankkaamiselle, ei analysoimiselle. Ei asian vieressä hinkuttamiselle. Anteeksi, mutta minulla ei ole nyt aikaa. Sen sijaan minulla on aina aikaa totuuden puhumiselle, suorille sanoille. Minulla on aikaa hihojen käärimiselle ja toimeen tarttumiselle. Kivijalan muuraamiselle ja rakentamiselle. Eteenpäin […]

Vietin tällä viikolla taas pari päivää työharjoittelussa vankilassa. Lähtöä tehdessä pysähdyin katsomaan reissukassejani ja nauroin työparilleni, kuinka pakaaseissani yhdistyvät trendikäs Kånken-hipsteri ja röökinpolttama rekkamies.  – Ja niin myös siun jutuissa, tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.  (Kotimatkalla suoritimme vastaavan luonneanalyysin myös työparilleni, joka totesi olevansa hipsterin ja Anneli Auerin yhdistelmä. En nyt avaa tätä sen enempää, vaan […]

Eräänä päivänä kävi niin, että luotettavuuteni kyseenalaistettiin. Tilanne tuli vastaan hyvin yllättäen. Kesken leppoisan jutustelun keskustelukumppanin ääni muuttuikin kireäksi. Mihinkäs sinä meinaat näitä kuvia käyttää? Et kai vaan väärin? Häkellyin. Nieleskelin kuin pahanteosta yllätetty lapsi, vaikka pussissani pöllysivät puhtaat jauhot.  Mistäs minä voin muka tietää, voiko sinuun luottaa? Henkäisin. Katsoin suoraan silmiin.  Niin. Et sinä […]

Kuka saa määritellä minut? Kuka saa sanoa, millainen olen? Kuka saa ottaa mustan tussin ja piirtää minulle ääriviivat? Kuka saa päättää, mitä värejä viivojen sisältä löytyy?  Mietin sitä, miten usein ihminen ottaa totuutena sen, mitä toiset hänestä sanovat.  Uskoo, kun tarpeeksi monta kertaa sanotaan että sinusta ei sitten ikinä tule yhtään mitään. Ja uskoo senkin, […]

Tasan vuosi sitten kävin taidenäyttelyssä, joka teki minuun suuren vaikutuksen: kyseessä oli taiteilija Sara Rapon yhteisötaideprojektista Sulkavan avovankilassa syntynyt Kalterigalleria. Katselin vankien taidetyöpajassa tekemiä teoksia ja jokin minussa liikahti. Muistan vahvasti sen tunteen: jotakin tällaista työtä minäkin haluaisin joskus tehdä. Olla mukana antamassa mahdollisuuksia, jonkin tällaisen syntymiselle. Meni talvi, tuli kevät ja koulun sähköiselle ilmoitustaululle […]

Kansalainen! Oletko kyllästynyt elämääsi? Kaipaatko jotakin uutta? Koetko, ettet saa tarpeeksi huomiota osaksesi? Ahdistaako aikuisuus ja siihen liittyvä vastuu?  Meillä on sinulle ratkaisu: ryhdy uhriksi.  Kyllä, kuulit aivan oikein. Toisin kuin usein luullaan, uhrin osaa ei ole suinkaan tarkoitettu vain ja ainoastaan heille, jotka ovat kokeneet kovia ja joilla on oikeasti suuria vaikeuksia päästä kokemuksistaan […]

Katson käsiä.  Katson vahvoja ja karheita, työtätekevän aikuisen miehen käsiä.  Katson hauraita ja voimattomia käsiä.  Käsiä, joilla joskus käännettiin maata, pilkottiin puita ja leivottiin leipää. Käsiä, joilla ei nosteta enää mitään mehulasia painavampaa. Katson käsiä, jotka takertuvat toisiinsa, sormia, jotka hapuilevat toisiaan.  Katson niitä ja tunnen kolmannet kädet. Ne tarttuvat sydämeeni ja puristavat niin lujaa, […]

Kesällä 2014 minut hylättiin Saimaan AMK:n kuvataiteen koulutusohjelman pääsykokeissa. Syksyllä 2015 minut pyydettiin mukaan ensi kevään hakuoppaaseen: kuvataiteen koulutusohjelman opiskelijamannekiiniksi. (Kuva vohkittu Saimian Instagram-tililtä.)  Olen miettinyt paljon kulunutta vuotta. Sitä, kuinka saamistani pakeista huolimatta olin jostain merkillisestä syystä aivan varma että tänne minä kuulun. Sitä, kuinka ihmeellisesti kaikki lopulta järjestyi. Sitä, kuinka katselin opintorekisteriotteessa lukemaa […]

En tiedä  paljonko on tarpeeksi lomaa, palkkaa, saavutettuja etuja enkä tiedä mitä ja ketä hyödyttää se että torilla tavataan   Vielä vähemmän tiedän kuinka sodat lopetetaan kuinka kriisit ratkaistaan kenen pitää auttaa ja ketä ja kuinka paljon   Joskus luulin tietäväni paljon nyt tuntuu etten tiedä yhtään mitään   Paitsi sen että joskus ei voi […]

En ole koskaan ollut aamupuuronaisia.  Hyvin satunnaisesti olen joskus joitakin aneemisia minuuttipuuroja keitellyt ja ja niiden tympeästä mausta aina muistanut, miksi en yleensä näitä hommia harrasta. Ja sitten tehnyt voileivän.  Vaan kuinkas sitten kävikään. Muutokseen tarvittiin vain kesävieras, joka toi tullessaan omat puurohiutaleensa: Puuppolan aitokauraa.  Otin ja maistoin. Ja olin mennyttä naista.  Nyt kolistelen aamuisin […]