Apu-lehden uusi bloggaaja, monitoiminainen Hanna Sumari kirjoitti hauskasti ja terävästi meikittömyydestä ja siitä, minkälaisen positiivisen palautevyöryn hänen pörrötukkainen naturelli aamunaamakuvansa oli Facebookissa aiheuttanut. Hannan hartioille aseteltiin rohkean naisen viittaa, jonka hän kuitenkin pontevasti ravisti pois. Peikkokuvan seurauksena sain kommenttien, viestien ja puhelujen vyöryn, jossa ihmiset kiittelivät rohkeuttani. Jopa ihan nuoret tytöt sanoivat etteivät ikinä olisi uskaltaneet […]

Who wouldn’t want to hide a cathedral in their nose? Come on!  Go Smokahontas! Sanoisinpa, että aika tyylikäs kuittaus nettiääliöille. Ja hei, Saran sieraimet eivät to-del-la-kaan ole valtavat. Nämä ovat valtavat sieraimet. Kyllä, äärimmäisen kätevät vaikkapa kaikenlaisten todistusaineistojen (tai kikherneiden) kätkemiseen. Joskus sain mahtumaan toiseen näistä myös neljä lontoonraetta. Pitääpä joku päivä kokeilla, vieläkö tatsi […]

On iltoja.  Ja sitten on iltoja.  Mitä yhteistä on valokuvaaja Robert Mapplethorpella ja lauantai-illalla eteläsavolaisessa piilopirtissä? Pick up the magic of the moment and work with that. Olen miettinyt tuota Robertin mottoa siitä saakka kun vähän aikaa sitten luin Patti Smithin kirjan Ihan kakaroita ja kävin Kiasmassa katsomassa Mapplethorpen tuotantoa esittelevän näyttelyn. (Käy sinäkin.) Olen […]

Rehellisyys on jännä juttu. Se on vähän niin kuin luomuruoka: kysyttäessä suurin osa ihmisistä kertoo kirkkain silmin ostavansa mieluiten puhdasta ja eettisesti tuotettua lähiruokaa, mutta todelliseen ostoskoriin päätyykin se lentotomaatti ja halvoista halvin jauheliha. Sama juttu rehellisyyden kanssa. Jos kysytään, mitä piirrettä toisessa ihmisessä eniten arvostaa, se on ilman muuta rehellisyys. Usein sillä rehellisyydellä ei […]

Rohkeutta on monenlaista. On sellaista rohkeutta, jonka voimalla hypätään benjihyppy tai sukelletaan haikalojen joukossa. Ja sitten on sellaista rohkeutta, jonka voimalla mennään tv-ohjelmaan puhumaan siitä, mikä tässä elämässä on viiltänyt ja satuttanut kaikkein eniten. Jälkimmäinen rohkeus on se, jota en lakkaa ihailemasta. Olen muistaakseni mainostanut täällä aiemminkin olevani iloinen Yle-veronmaksaja, sen verran laadukasta vastinetta pennosilleni […]

Kesä 2010 oli hullu ja kuuma kesä. Vietin päivät teatterin toimistolla roikkumalla puhelimessa ja ottamassa lippuvarauksia vastaan, illaksi kirmasin kesäteatterille näyttelemään, tuuraamaan yllättäen sairastunutta näyttelijää.  Yhtenä iltana lipunmyyjä tuli nauraen luokseni. Eräs rouva oli käynyt luukulla lunastamassa varaustaan. Kun hänelle oli sanottu että hetkinen, katsotaanpa mitä täältä koneelta löytyy, hän oli todennut topakasti että kyllä […]

Puhutaanpa taas vaihteeksi vähän kuolemasta. Olin viikonloppuna mukana saattamassa hautaan erästä pitkän iän elänyttä herrasmiestä. Hän oli laulajien sukua ja musiikillisesti lahjakas, kova työmies, suurperheen isä, isoisoisä, sotaveteraani ja aktiivinen ja arvostettu yhteisönsä jäsen. Muun muassa. Nämä olivat elämäni ensimmäiset pohjalaiset hautajaiset. Arvelin etukäteen, että uskonto saattaisi olla hieman enemmän framilla kuin karjalaisilla kristityillä. En […]

Olen. (Tirsk! Tirsk! Tirsk!)

Parasta juuri nyt: Tommi Korpelan ja Janne Reinikaisen Napamiehet. Neljä syytä siihen, miksi: 1. Käsikirjoitus. Jos minun laillani rakastat hyvin kirjoitettua kotimaista komediaa ja hyriset onnesta etenkin timanttiporan lailla iskevän dialogin äärellä, tämä on sinun sarjasi.  2. Tommi Korpela. 3. Hauskin hautajaiskohtaus, mitä suomalaisessa viihdesarjassa on koskaan nähty. (Jaksossa 7.) 4. Tommi Korp… ei kun […]

Mietin usein ihmisiä. Mietin kaikkia niitä kauniita, hauskoja ja fiksuja sinkkuja, jotka eivät jostain syystä löydä rinnalleen sitä oikeaa ihmistä. Kovasta yrittämisestä huolimatta.  Tekee mieli lohduttaa. Kyllä se kuule sieltä vielä löytyy, usko pois. Niin ei kuulema saisi sanoa, se on ärsyttävää ja loukkaavaa. Varmaan onkin. Ja mikä minä olen kenellekään lupailemaan että kyllä se […]