Tee leipä.

Tee leipä.

En tiedä, vieläkö peruskoulun kotitaloustunneilla aloitetaan leipomisen ihmeelliseen maailmaan tutustuminen teeleipätaikinan sekoittamisella.  Toivottavasti. Siitä taidosta on nimittäin iloa vielä myöhemminkin elämässä.  Meille, jotka rakastamme tuoretta leipää mutta vihaamme taikinan vaivaamista, teeleipä on vastaus rukouksiin ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin. Silti teeleipiä tulee leivottua harmillisen harvoin. Ja aina kun niitä tekee, miettii että näitä pitääkin tehdä useammin. […]

Pus!

Pus!

Hyvien asioiden puolella on aina mukava olla. Minulla on vain pieni ongelma: en halua näyttää idiootilta, en edes hyväntekeväisyyden nimissä.  Huhtikuussa vietettiin Vaatevallankumousta, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomiota vaateteollisuuden epäkohtiin. Kampanjaan osallistuvia kannustettiin pukemaan yhtenä päivänä vaate nurinpäin päälle, jotta niskalaput olisivat näkyvillä ja tekstiilin alkuperä avoimesti esillä. Klikkasin osallistun, vaikka tiesin jo siinä vaiheessa […]

Kylmänä, kiitos

Kylmänä, kiitos

Sanomalehden sivuilta viikonloppuna vyörynyt äitienpäivälounaiden mainostulva sai taas miettimään konseptia nimeltä seisova pöytä. Minulle se on aina ollut taivas. Kun pöydässä on montaa eri sorttia ja saa varmasti syödä vatsansa täyteen, olen paratiisissa.  Onnessani on kuitenkin aina ollut pieni särö. Ne lämpimät ruoat.  Umpiväsynyttä, nahkeaan kermakastikkeeseen nukahtanutta porsaanpaistia ja keskivaikeasta depressiosta kärsivää uunilohta, joka tarjoillaan […]

Tuokaa tytöt takaisin

Tuokaa tytöt takaisin

Kun aikanaan tankkasin käsi poskella Aapista ja kaivelin nenää matikantunnilla, en tullut ajatelleeksi olevani tämän universumin etuoikeutettujen joukossa.  Sain kulkea koulumatkani aivan rauhassa haaveillen ja pikkukiviä potkiskellen, ilman pelkoa siitä että länsimaisen koulutuksen vastustajat kaappaisivat minut ja luokkakaverini asella uhaten matkaansa ja myisivät torilla orjiksi, koska Allah käskee tekemään niin.  Ajatuskin tuntuu täysin absurdilta. Toisille […]

Itse Minna Mänttäri

Valse triste eli joko saa lähteä?

Lieneekö eilisen räntäsateen syytä, että ajatuksetkin lähtivät askartelemaan yhtä hilpeissä asioissa. Kuten kuolemassa. Tai tarkemmin sanottuna itsemurhassa. Kaveri kertoi iäkkäästä isästään, joka oli sairastanut pitkään. Lopulta tilanne oli se, että yksin ei tästä eteenpäin enää pärjättäisi vaan ulkopuolinen apu olisi välttämätöntä. Isä teki oman valintansa: käveli Saimaan syliin ja sinne jäi.  Kun kaverilta kysyttiin, mitä […]