Inhoan sotkua ja hävitystä. En ymmärrä, mikä on se voima mikä ajaa ihmisen laittamaan paikkoja paskaksi, särkemään ja rikkomaan. Hylätyissä rakennuksissa on myös jotain todella surullista, pelottavaakin. Mutta voi luoja, miten kiehtovaa on mennä tällaisiin paikkoihin kamera kaulassa.  Berliini-blogiani lukeneet ovatkin tietoisia tästä taipumuksestani. Kyllä, inhoan kauhuelokuvia, pelkään pimeää ja niin edelleen.  Mutta silti: Hei, […]

– Hei, vieläkö ranskanleipää myydään? Näin kysyi minulta mies päivänä eräänä, ja hetken jouduin asiaa miettimään. Kai sitä myydään, enpä oo ajatellu. Lähes poikkeuksetta tulee asioitua vain ruisleipähyllyllä, tai sitten juhlahetkinä paistopisteellä. No okei, rieskaa ja kauraleipää tietysti joskus. Mutta että ranskanleipää? Ja niin syttyivät nostalgian kaihoisat valot meidän kummankin silmiin, kun vaivuimme muistelemaan lapsuuden […]

Täällä Lilyssäkin pohdittiin vähän aikaa sitten, mitä kaikille niille vaateliikkeiden myymättömille vaatteille oikein tapahtuu. Nyt kerron sen teille: ne lopetetaan.  Vaateteollisuuden eettisistä arvoista puhutaan paljon. En voi muuta kuin toivoa, että lopettaminen tapahtuu tarpeetonta kipua tuottamatta, antaen vaatteiden ja kenkien elinkaarelle niille kuuluvan arvon.  Kiireestä huolimatta.

Olen suhtautunut Twitteriin sillä tavalla takakenoisesti kuin moniin muihinkin uutuuksiin ja teknologian ihmeisiin: jäänyt takariviin seisoskelemaan ja katsomaan kun muut kohkaavat ja tekevät itsestään pellejä. (Paitsi että Suomessa siitä ei ole monikaan edes kohkannut.) Vuosi sitten istuin aamupäivän verran jossakin tulevaisuusselontekoseminaarissa ja seurasin sivusta kun aikuiset, yhteiskunnan rahoilla korkeasti koulutetut ihmiset kilpailivat siitä, kuka saa […]

Niin siis tämähän ei siis ole mikään tyyliblogi, vaan pikemminkin alatyyliblogi (tsihhiihhii, ihan ite keksin just.) Tykkään kyllä vaatteista ja pukeutumisesta ja uhraan jopa tovin jos toisenkin elämästäni niiden miettimiseen. Minusta on myös olemassa paljonkin valokuvia, toivoakseni minulla on niissä kaikissa myös vaatteet päällä. Mutta jokin siinä ajatuksessa häiritsee: että pyytäisin nyt jotakuta ottamaan itsestäni […]

Sanumaria huhuili äskettäin palstallaan oman mukavuusalueensa perään. Täälläkin on huhuiltu: oma mukavuusalueenikin oli taas eilen tilapäisesti kadoksissa. Kun melko harvakseeltaan tekee stand up-komiikkaa, se on joka kerta ihan yhtä kauheaa. Tai en minä tiedä, helpottaisiko se vaikka tekisi enemmänkin. Tuskin. Omaa esitystä edeltävä paniikki on nimittäin jotain aivan kammottavaa. Jännitän yleensä aina edes vähän ennen […]

Netin selaaminen pienessä punaviinipöhnässä on vaarallista. Vielä vaarallisempaa on tykkäillä naamakirjassa kaikenmaailman kauppapuotien omista sivuista, jotta ne voivat vyöryttää uutisvirtasi täyteen kuvamateriaalia kaikenlaisista ihanuuksista, jotka vain odottavat lompakkosi kohtalokasta narahdusta.  Retro&Romu on yksi tällainen sivusto.  En oikein vieläkään tiedä, mihin niistä kaikista pimeistä puolistani tämä kassi eniten vetosi, mutta jotain siinä oli. Varmaankin jokin vastaus […]

My life would be… worthless without music. Olen aika kranttu, mitä tulee Facebookissa jaettujen videolinkkien availuun. Mutta kyllä niitä aina joskus kannattaa klikata. Kuten tänään. Varoitus: saatat tarvita nenäliinaa. https://youtube.com/watch?v=UJrSUHK9Luw%3Ffeature%3Dplayer_embedded The world sends us garbage. We send back music.    Landfill Harmonic FB:ssa. 

Useimmat vanhan kansan sanonnat ovat oikeastaan aika perseestä, kun tarkemmin ajattelee. Niin kuin vaikka tämäkin: sama pää, kesät talvet.  Ei todellakaan ole sama. Kesällä se pää on puolet kevyempi.  Tämä on ollut monessa suhteessa hyvin ihmeellinen kesä. (Huomaatteko, en pysty puhumaan siitä vielä imperfektissä. Koska eihän se vielä ole ohi, eihän?) Ihmeellinen siksi, että se on tuntunut […]

Oi tätä onnenpäivää. Vihdoinkin se tapahtui.  Elämäni ensimmäinen löydetty kauppalappu. Kiitos Vuoksenniskan Lidl ja sinä tuntematon, joka olit sen kassan roskikseen nakannut! Ilahdutit toista ihmistä enemmän kuin ehkä olisit koskaan voinut uskoa.  Niille, jotka ovat nyt täysin kujalla, vinkattakoon siis Facebook-ryhmästä nimeltä Löydetyt kauppalaput.  Kyllä, hulluilla on halvimmat huvit. Ja hauskimmat.