Hyvän ystävän uuden bändin debyyttikeikka sunnuntai-iltana yhdeksältä paikallisessa rokkibaarissa. No tottakai! Näinhän ne kaikki keikat pitäisi olla, huokasi täti toiselle. Pääsisi aina ajoissa nukkumaan. Leima kämmenselässä: limudiskofiilis aina ja ikuisesti. Lasissa vissyä ja korvatulpat iskuvalmiina. Melko rock-uskottavaa. Mutta yleisön ei onneksi tarvitsekaan olla rock-uskottava, jos bändi on sitä ihan sata lasissa. Ei olisi uskonut debyyttikeikaksi. […]

Mikään ei piristä kotia niin kuin tuoreet kukat. Piristävä vaikutus voi olla jopa niin suuri, että energisenä touhuillessasi saatat tyystin unohtaa, sanotaanko vaikka pariksi viikoksi sen, että sinulla on parvekepöydälläsi kyseinen sisustuselementti. Hokkuspokkus, katoava kukka! Ooh!

Nimimerkki marietta kirjoitti palstallaan nykypäivän kuumimmasta hotista eli vittuiluiskemisestä. Jutun luettuani olin entistä onnellisempi siitä, ettei lemmenlaivani enää seilaa ns. vapailla vesillä. Niin ällöjä kuin esimerkkireplat olivatkin, ne inspiroivat minua muistelemaan niitä kaikkein toimivimpia avausheittoja, tai itseasiassa sitä yhtä, joka on kohdallani ollut toistaiseksi se kaikkein toimivin: – Hei, oot sie nähny Veskuu, miun kaverii? […]

Ilman Lauraa olisin varmaan vieläkin niin pöljä, etten tajuaisi että kamerahihnoja on olemassa muunlaisiakin kuin se paketin mukana tullut. No, elämä onkin siitä kiva että se opettaa. Lauran kamerahihnapostauksen kommettiketjussa nimimerkki phocahispida (tarkoittanee suomeksi senkin ryökäle!) meni vielä vinkkaamaan, että kuulkaas, Etsystä löytyy vaikka mitä. Ja kyllä löytyikin, mutta vain yksi vangitsi katseeni välittömästi. Ja […]

Luonnollisuus on nyt kuuminta hottia. Sellaisia haluavat olla nekin, joilla ei oikein meinaa rahkeet riittää. Mökkivieraiden mukana allaskaappiin ajatui kesällä tämmöinen puteli. Eihän me nyt Fairylla oikeesti mihinkään ekohommiin ruveta, herranjestas, mutta voidaanhan me olla tällai kivasti mukaluonnollisia. Tyhmä kuluttaja mitään tajua kun pannaan tähän vaan että Naturals. Joo, näinhän me tehhään! Luonnon innoittama, muhahahahahaa. […]

Luulin jo eilen lähteneeni puolukkametsään, mutta palasinkin takaisin mökkiin mustikkaämpärillisen kanssa. Valehtelematta jalkapallon kokoisia löysin, ison mättäällisen. Niitä sinne voinut jättää, totesin, kaivoin sokeripussin ruokakomerosta ja laitoin mehumaijan porisemaan. Puolukka on punainen marja, hyräilin ja yritin tänään uudestaan. Nyt onnistuin. Metsä on ihana paikka. Sinne voi jättää korvien välissä tai rinnassa raskaana painavan möhkäleen ja […]

Niin iloinen kuin olenkin siitä, että kaupunkilaiskissallamme on mahdollisuus mökkireissuilla toteuttaa itseään ja käyttää metsästäjänvaistojaan, en kuitenkaan ole järin ilahtunut siitä, että raatoja tai jopa eläviä siimahäntiä kannetaan sisälle tupaan. Kävimme tänä aamuna jälleen kovin yksipuolisen keskustelun aiheesta, kun kalma ilmeistyi saunaneteisen matolle. – Pomppu hei. Jos tapat, niin syöt. Ei vaikutusta. Heivasin silmänsä ristineen […]

Jos joku tietää niksin siihen, kuinka valokuvata omenapiirakkaa siten, ettei se näytä ruotsinlaivan buffetissa viisi kertaa santsanneen oksennukselta, kertokoon heti tai vaietkoon iäksi. Vähemmän houkuttelevasta introsta huolimatta tämä postaus sisältää oikein kelvollisen piirakkareseptin, tai itseasiassa ihan helkutin hyvän sellaisen. Muropohjan ohjetta käytän kaikkiin makeisiin piiraisiin joita leivon, oli täytteenä sitten marjoja, omppuja taiihanmitävaan. Nyt tästä […]

Luin edellistä postaustani ja minua alkoi inhottaa. Tai ei, inhottaa on ehkä väärä sana, liian voimakas. Minä, joka tietyllä tapaa olen aina inhonnut blogien kiiltokuvamaailmaa ja asioiden silottelua, syyllistyin siihen itsekin. Enkä edes ensimmäistä kertaa. Touche. Mitä muuta minä olen siis tänään tehnyt kuin kuivannut omenoita, kuvannut auringonpaistetta ja nautiskellut eilen kalastetusta, paistetusta ahvenesta? Olen […]

Mikä etuoikeutettua länsimaalaista milleniaalimimmiä ahdistaa, jännittää, pelottaa, hävettää ja mietityttää vuonna 2019, kun kaiken kuuluu olla mullistavan ihanaa ja elämä on mahdollisuuksia täynnä?

Välillä katoan kahdenkympin kriisiä sitrushedelmien syöntiin, Gilmoren tyttöihin, huonekalujen järjestelyyn tai peiton alle.

Kuvituksena ne kuvat, joita en kehtaa lisätä Instagramiin, sillä pelkään vaikuttavani liian geneeriseltä 90-luvun jälkiteiniltä. Vielä joku päivä uskallan julkaista kaikki aamupala- ja auringonnousukuvani.