Ei niin kovin onnekas maanantai, jyrsijälle

Niin iloinen kuin olenkin siitä, että kaupunkilaiskissallamme on mahdollisuus mökkireissuilla toteuttaa itseään ja käyttää metsästäjänvaistojaan, en kuitenkaan ole järin ilahtunut siitä, että raatoja tai jopa eläviä siimahäntiä kannetaan sisälle tupaan.

Kävimme tänä aamuna jälleen kovin yksipuolisen keskustelun aiheesta, kun kalma ilmeistyi saunaneteisen matolle.

– Pomppu hei. Jos tapat, niin syöt.

Ei vaikutusta.

Heivasin silmänsä ristineen hiirulaisen pihamaalle ja pidin pienen, hiljaisen hetken. Kun pari tuntia myöhemmin palasin marjametsältä, se oli kadonnut.

Melkein.

Mielestäni tämä kuva on melko selvä merkki siitä, ettei neliapiloiden etsiminen kannata.