Eväsretki hautausmaalla
Monenlaisissa keikkapaikoissa on tullut käytyä, mutta hautausmaalla ei vielä kertaakaan. Lauantaina tulee sekin asia korjattua.
Kirjoitin viime syksynä Lappeenrannassa kokoontuvasta kuoleman kahvilasta eli Tuonen tuvasta, johon minulla ja duokumppanillani Seppo Äikkäällä oli ilo ja kunnia tehdä uutta musiikkia elävästä aiheesta nimeltä kuolema. Kevään viimeinen Tuonen tupa kokoontuu poikkeuksellisesti ihan pihalla, nimittäin omaeväisellä piknikillä Ristikankaan hautausmaalla. Luvassa on paitsi minun ja Sepon musisointia, myös tutustuminen kappeliin sekä elävää keskustelua kuolemasta eväsretken lomassa, posetiivimusiikin tahdittamana.
Kun kuulin ideasta ensimmäisen kerran, meinasin hyppiä tasajalkaa innostuksesta. Aivan helv… siis älyttömän hyvä idea.
Rivien välistä olen kuitenkin ymmärtänyt, että aivan kaikki eivät ole olleet asiasta ihastuksissaan. Ymmärrän toki senkin. Hautausmaat ovat pyhiä paikkoja mutta niin ovat toisaalta kirkotkin, joissa kuitenkin saarnataan ja lauletaan sydämen kyllyydestä.
Ja mikä olisi parempi paikka kuolemasta keskustelemiseen kuin se viimeinen leposija?
Olen aivan hirvittävän iloinen siitä, että aikanaan saimme tämän lauluprojektin tehtäväksemme, koska se on oikeasti pakottanut ajattelemaan kuolemaa. Ja väitän ihan pokkana tässä ja nyt, että hyvä elämä ei ole mahdollista ennen kuin ihminen hyväksyy oman kuolevaisuutensa. Sen, että lähtö voi tulla milloin tahansa.
Kuolemasta puhuminen, saati edes sen ajatteleminen on vaikeaa monille. Ehkä ajatellaan, että kuolemasta puhumalla samalla kutsutaan sitä luokse. Minä ajattelen, että siitä vaikenemalla se nimenomaan tulee lähelle ja hallitsee elämää.
Hätkähdin, kun yhtenä päivänä tajusin etten oikeastaan enää pelkää kuolemaa. Jos minulle sanottaisiin, että lähtö on sitten viiden minuutin päästä, olisin totta kai harmissani. Ehkä jopa vituttaisi, kun ajattelisin kaikkia niitä juttuja jotka jäävät tekemättä, kaikkia niitä ihmisiä joita en ehkä näe enää koskaan. Sitten ajattelisin että no hei, onhan tässä tullut tehtyä kaikenlaista ja saatu tältä elämältä aika hemmetisti kaikkea. Enemmän kuin moni muu on koskaan saanut. Että jos tämän näin kuuluu mennä, niin menköön sitten.
Aika hurjalta tuntuu kirjoittaa näin. Mutta kun se on totta.
Ja kun tämän olen tajunnut, tuntuu siltä että olen enemmän elossa kuin koskaan.
Tuonen tupa Ristikankaan hautausmaalla Lappeenrannassa la 9.5. klo 13.30-15.00. Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä.