Kaikki vaihtoehdot
Inhoan niitä tilanteita, joissa pitää esitellä itsensä, lyhyesti tai pitkästi. Tai kuvailla omaa luonnettaan.
Se tuntuu samalta kuin yrittäisi ottaa tarkkaa valokuvaa jostakin sellaisesta, joka heiluu ja huojuu koko ajan johonkin suuntaan. Mahdottomalta.
Joskus olen hirvittävän ujo, toisinaan äärettömän rohkea. (Voin nousta lavalle stand up-keikalle ja jopa nautiskella siitä, mutta panikoida puoli päivää puhelun soittamista tuntemattomalle. Ja lopulta jättää soittamatta.)
Joskus jaksan keskittyä, joskus hermoni eivät riitä mihinkään.
Joskus puhun paljon, joskus vaikenen päiväkausiksi.
Joskus kestän mitä vaan, joskus menen rikki pelkästä katseesta.
Joskus uskon mihin vaan, joskus epäilen kaikkea.
Joskus olen lämmin, rakastava ja empaattinen. Joskus kylmä, julma ja kyyninen ämmä.
En usko, että voin koskaan Kaija Koon tavoin laulaa tunnen itseni nyt kokonaan. En usko, että sellaista päivää tulee kohdalleni koskaan.
Ja hyvä niin. Sillä jos minä jotakin rakastan, niin ikuisia arvoituksia.