Kerran syötyä omenapiirakkaa

Jos joku tietää niksin siihen, kuinka valokuvata omenapiirakkaa siten, ettei se näytä ruotsinlaivan buffetissa viisi kertaa santsanneen oksennukselta, kertokoon heti tai vaietkoon iäksi.

Vähemmän houkuttelevasta introsta huolimatta tämä postaus sisältää oikein kelvollisen piirakkareseptin, tai itseasiassa ihan helkutin hyvän sellaisen. Muropohjan ohjetta käytän kaikkiin makeisiin piiraisiin joita leivon, oli täytteenä sitten marjoja, omppuja taiihanmitävaan.

Nyt tästä tuli omenapiirakka, koska sattuneesta syystä kuivattuja omenarenkaita askarrellessani piti keksiä jokin käyttötapa hävikkituotteille, eli turhan innokkaan veitsikäden tuhoamille omppusiivuille.

En usko piiraisiin, joiden päälle ei kipata jotakin hapanmaitotuotetta. Perinteisessä piirakkaohjeessa käytetyn kermaviilin olen aikoja sitten korvannut turkkilaisella jogurtilla, syystä että sitä on yleensä aina kaapissa. Tällä kertaa tosin oli lähellä tapahtua traaginen onnettomuus: jugu oli loppu. Jääkaapin perältä löytyi onneksi smetanapurkki, jonka hulautin täytteeseen ja voin sanoa, että eipäs kuulkaas ollenkaan pöllömpää.

Pohja:

• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 muna
• 1 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl ruisjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisä muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan, sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuokaan.

Täyte:

• omenoita, kotimaisia tietenkin kun oon tää sesonki ja kaikkee
• 2 dl kermaviiliä, turkkilaista jugurttia, ranskankermaa tai smetanaa
• 1 muna
• 1/2 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• kanelia

Kuori omenat jos haluat, poista siemenkota ja viipaloi. Lado omput pohjan päälle ja ripottele perään kanelia. Sekoita täytteen muut aineet keskenään ja valele tasaisesti piiraan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min.

Kyllä mie oikein hyvät kahvit tämän kanssa keittäisin.