Kesä jee-jee

Sano koo,

sano ee,

sano äs,

sano ää,

sano KESÄÄÄÄÄÄ! 

Olen pahoillani äskeisestä. Sisäinen cheerleaderini on täten vapautettu ja kirmaa pitkin pihoja ihan vain pelkästään siitä ilosta, että farkkushortsien käyttäminen ilman sukkahousuja on todellakin mahdollista. 

Kyllä, ihmismieli on ihmeellinen: muutama päivä sandaalikelejä ja kaikki mennyt sääpaskuus on autuaasti unohtunut. Korkeintaan menneet kauhut nousevat pintaan silmäillessä kylmänraiskaamaa kasvimaata, jolle meinasi käydä yhtä hilpeästi kuin Jeesuksen pääsiäiselle. Noh, maistuuhan se kesäporkkana varmaan hyvältä vielä syyskuussakin. 

Mutta mansikat, ne kypsyvät ajallaan. Ja ensimmäinen laiskan emännän mansikkakakkukin on jo melkein tuhottu. 

Aivan hyvä.