Kesäteatterinostalgiaa
Näin ylioppilasjuhlien aikaan kuuluu aina vähän huokailla ja ynnäillä, montako vuotta siitä onkaan aikaa kun itse painoi hohtavanvalkoisen lakin kutreilleen. Kahdeksantoista vuotta.
Täsmälleen saman verran on aikaa toisesta unohtumattomasta kokemuksesta, joka vaikutti merkittävästi ainakin yhteen ammatinvalintaan ja elämänpolkuun ylipäänsä.
Kahdeksantoista vuotta aikaa ensimmäisestä kesäteatterikesästä.
Kesä ysikasi, Lappeenrannan Linnoituksen kesäteatteri ja vastaperustettu Lappeenrannan kesäteatteriyhdistys (myöhemmin Teatteri KESY). Sekalainen sakki eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä, yhdistävänä tekijänä halu saada aikaan mahdollisimman hyvä esitys: tanssilavamiljööseen sijoittuva musiikkinäytelmä Mustasukkaisuutta. Minä sain pienen roolin toimittajana, jolle sain itse keksiä nimen: Linda Nopsanen. (Jos olet nähnyt elokuvan Tähdet kertovat, komisario Palmu, ymmärrät sukunimivalinnan).
Muistan Esterin tarjoilleen auliisti antejaan ja sen ryhmähengen, mikä syntyy vain silloin kun palellaan yhdessä kulisseissa villapaidoissa, sadetakeissa ja kumisaappaissa. Muistan kaljallakäynnit esitysten jälkeen. Muistan tuottajan huolen katsojaluvuista ja taivaalle tähyilyn esityspäivinä.
En silloin tiennyt, että vielä koittaisi aika kun omaan niskaani kasvaisi pahka kaikesta siitä sadepilvien tiirailusta. Enkä tiennyt paljosta muustakaan. Kaikista niistä nauruista ja itkuista, onnen hetkistä ja epätoivosta, rakastettavista ja hankalista ihmisistä, draamoista niin näyttämöllä kuin sen ulkopuolella.
Etenkin sen ulkopuolella.
Viimeisen kerran tuotin kesäteatteria kaupunginteatterin palkollisena vuonna 2010, viimeisen kerran olen loikkinut Linnoituksen näyttämöllä 2011. Ja voin täydestä sydämestäni sanoa, etten tunne kaipuuta tai haikeutta. Sen sijaan iloitsen, kun saan taas tänä kesänä istahtaa katsomoon vailla huolta ja vastuuta ja vain nauttia esityksestä. Aistia sen saman riemastuttavan yhteishengen, josta aikanaan sain monta kesää nauttia.
(Ja syödä makkaraa. Sillä onko kesäteatteri MITÄÄN ilman väliaikamakkaraa, kysyn vaan?)
Sillä kahdeksantoista vuotta sitten toimintansa aloittanut Teatteri KESY porskuttaa edelleen. Kesäteatteritoiminnassa oli välillä taukoa, mutta nyt porukka on kerännyt voimansa yhteen ja tarjoilee kesäteatterikansalle koko perheen näytelmän Pekka Puupää kesälaitumilla.
Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, luvassa on laadukasta, hauskaa ja suurella sydämellä tehtyä kesäteatteria.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, MUTTA MENKÄÄ KATSOMAAN. Minä ainakin menen.
PSST…! KESYn Facebook-sivulla on parhaillaan käynnissä arvonta, jossa voi voittaa liput ensi-iltaan ke 8.6.
Kisa on käynnissä vielä viikonlopun ajan, joten klik klik klik.