Kevytkenkäinen

Kun kesäkuussa nakkasin kirjaimellisesti puhkikävellyn tennariparini berliiniläisen kerrostalon roskikseen, sydämeni oli raskas.

Uskoin kuitenkin, että täydellinen pari nro 3 kävelisi vielä minua vastaan. Osasin kuvailla tarkat tuntomerkit: punainen väri, ohut pohja ja kroonisesti persaukiselle sopiva hinta.

Loppukesän kuljin varvassandaaleissa, kiinantossuissa tai kumisaappaissa, koko ajan ympärilleni tähyillen, josko armaani minua odottaisi jossakin nurkan takana.

Ja sitten: siinä ne vihdoin olivat. Anttilan tennarilaarissa, viimeinen pari oikeaa kokoa.

Tervetuloa syksy, nyt olen valmis.