Kolme kuukautta ilman uusia vaatteita
Jotkut lukijani ehkä muistavatkin, että otin syyskuussa vastaan vuosi ilman uusia vaatteita-haasteen. Lienee paikallaan raportoida tunnelmista nyt kun lähes neljäsosa haasteesta alkaa olla lusittu.
Toistaiseksi tunnelmaa voisi hyvin kuvailla lauseella ei tunnu missään.
Oikeastaan tämä on ollut aika ihanaa.
Yhtenä iltana katselin telkkaria ja erään naisnäyttelijän erityisen hyvin istuvia farkkuja. Huomasin miettiväni, pitäisiköhän minun pitkästä aikaa kokeilla taas farkkuihin pukeutumista. Sitten muistin, ettei minulla ole farkkuja. Ehdin jo miettiä, mihin vaatekauppaan menisin mahdollisesti niitä sovittamaan kunnes muistin että ai niin helvetti. Enhän minä saa ostaa farkkuja ennen ensi syksyä.
Eikä se harmittanut yhtään. Hassua kyllä, mutta tunsin pelkästään iloa siitä että kas näin sitä vältettiin jälleen yksi stressaava ja todennäköisesti pelkkää ohimoiden kiristystä aiheuttava sovitussessio sovituskopin läpivalaisevien loisteputkien alla. Ihanaa, ei koske minua.
Elloksen kuvastot luikahtavat suoraan paperinkeräyskassiin. En avaa niitä edes siedätyshoitomielessä, koska en halua himoita sieltä mitään. Samoin sähköpostiin saapuvat rättikauppojen mainokset klikkaan suoraan roskakoriin. Ihanaa, ei koske minua.
Naistenlehtiä sentään luen, mutta niiden muotikuvat ovat muutenkin olleet minulle melkein aina pelkkää hepreaa. Jostain syystä vaatteet niissä eivät koskaan näytä siltä, että ne kuuluisivat muiden kuin jostakin toisesta todellisuudesta kotoisin olevien mallityttöjen päälle. Niitä voi katsoa vähän kuin dokumenttia jonkun eksoottisen alkuasukasheimon elämästä: oho, noinkin voi joku elää.
Sitä paitsi minusta tuntuu, että olen saanut ihan hirveästi uusia vaatteita. Kun pitkäaikainen suhaaminen kahden kodin välillä viimein syyskuussa päättyi, olin jo melkein unohtanut miltä tuntuu kun kaikki omat vaatteet ovat yhdessä ja samassa paikassa. Voin kertoa: aika mahtavalta. Reissunaisen elo on kuitenkin ehtinyt jättää minuun jälkensä: minulla on ne tietyt luottovaatteet, jotka kiertävät kaapista päälle ja päältä pyykkiin. Ja aivan hemmetisti rättejä, joita en käytä ollenkaan.
Juuri nyt himottaisi tehdä superraivaus kaapissa ja laittaa surutta kiertoon kaikki turhan panttina henkareissa heiluvat tapaukset. Hillitsen kuitenkin itseni, koska vielä on vuotta jäljellä. Sen sijaan tavoitteena olisi kokeilla, josko turhan voisikin muuttaa tarpeelliseksi. Asukuvia saattaa siis olla tulevaisuudessa luvassa, jos saan niihin liittyvät estoni murrettua.
Onko siellä muita haasteeseen osallistuneita? Kuis panee?