Kuule Eva, sul on pinaattia hampaissa

Ei mikään sovi uneliaan sadepäivän soundtrackiksi niin kuin tämä.

http://youtu.be/B5wDNYivt_s

Kyllä, Evan ja Manun musiikki on ihaninta pitkään aikaan. Suorastaan täydellisen ihanaa. Mutta siihen liittyy ongelma.

Kun minusta täydellisyys on oikeastaan vähän niin kuin kuolettavan tylsää. Kaipaan säröä, aina ja ikuisesti. Sitä puukonjälkeä kämmenessä tai asfaltti-ihottumaa poskessa (siis niin kuin kuvainnollisesti, you know), edes jotain merkkiä siitä että elämän kanssa on otettu kontaktia ja joskus on tullut pataan ihan kuusnolla.

Ja kuitenkin minä rakastan ihan mahdottomasti näiden kahden musiikkia.

Mutta: olen keksinyt keinon, vanhan kunnon mielikuvaharjoituksen.

Ihan takuulla Manu on niitä jamppoja, jotka eivät pyyhi muruja pöydältä ja jättävät tyhjän mehupurkin jääkaappiin. Eva taas on kuorsaaja, jonka sukkahousut repeävät aina juhliin lähtiessä ja jolla jää nolosti koko päivän ruokalista hammasväleihin.

Kas niin, heti helpotti!