”Kyllä me tästäkin selvitään.”

Olen ollut viime aikoina kova tyttö murehtimaan, oikeastaan kaikkea mahdollista. Tekemättömiä töitä, olemattomia töitä, rahaa ja sen puutetta, aikaansaamattomuutta, puuttellista elämänhallintaa, huonosti nukuttuja öitä ja muuta vastaavaa.

Se ei tee oikein mitenkään päin ihmiselle hyvää. Onneksi on kuitenkin joitain asioita, jotka ovat tuoneet pilkahduksen valoa näidenkin silmälappujen alle.

Kuten:

• Valokuvan voimaa-dokumenttisarja. Nyyhkin eilisen avausjakson sohvannurkassa alusta loppuun saakka. Johonkin se osui: niin rohkeita ihmisiä, niin hieno metodi.
• Radiokanava Yle Puhe. Aina jotakin mielenkiintoista, kuten vaikkapa maanantai-aamupäivisin kuultava Lanttulataamo. Balsamia soittolistajumputuksesta väsyneille kuuloluille.
• Uusin Image. Joo joo, Twitter on jo pullollaan tätä hehkutusta mutta on se pirun hyvä lehti. Ja Riikka Pulkkisen juttu äitiydestään aivan täyttä daimondia.

Ja sitten vielä:

• Urbaani löytöretkeily. Muutama tuntia hiiviskelyä autiotaloissa kamera kaulassa tekee kenestä tahansa uuden ihmisen. Viimeisimmällä retkellä päädyin myös kameran eteen.
• Ruokavieraiden kutsuminen kylään. Olin kokonaan unohtanut, että olen ihminen joka tykkää ruokkia muita ihmisiä kotonaan. Viikonloppuna muistin sen taas, koetan muistaa jatkossakin.

Ja sekin auttaa, kun muistaa sen yhden tärkeän ihmisen tärkeät sanat:

Kyllä me tästäkin selvitään.